Häviääkö Mitsubishi Euroopan markkinoilta?

Mitsubishi julkaisi viime viikolla ensimmäisen kerran kehityssuunnitelmansa sitten Nissanin otettua määräysvallan Mitsubishi Motorsissa. Nykyisinhän Mitsubishi on osa Nissan-Renault -ryhmää. Uuden suunnitelman nimi on mahtipontisesti ”Drive for Growth”, käytännössä se tarkoittaa 5,3 miljardin dollarin panostuksia uuteen mallistoon ja kuutta uutta mallia. Suunnitelmassa kasvuodotukset laskettiin Aasian, Australian, Kiinan ja USA:n suuntaan. Euroopasta ei puhuttu mitään. Mitsubishi myy tällä hetkellä noin 100.000 autoa vuodessa Euroopassa. Se on noin 10% Mitsubishin kokonaismyynnistä. Automyynnin katteiden kannalta Eurooppa on tunnetusti markkinoiden haastavin alue. 100.000 autoa on hankala määrä, se on kuitenkin sen verran iso, että vetäytyminen kokonaan Eurooppaan markkinoilta ei olisi järkevää, toisaalta määrä on liian pieni, jotta potentiaalia kasvulle olisi ilman merkittäviä investointeja. Toisaalta konsernin muut merkit Nissan ja Renault ovat erittäin vahvoja Euroopassa. Allianssi ajattelun mukaan Mitsubishin päämarkkina alueiksi jäisi Aasia, Kiina ja Australia, missä merkki on vahva. Euroopan osana voi olla saada jotain malleja, jotka on pääasiassa tarkoitettu USA:n markkinoille.

Aika kertoo tulevaisuuden. Mitsubishin kohtalona voi olla hiljaa häipyminen pois Euroopan markkinoilta Daihatsun tyyliin. Eurooppalaiset ostajat ovat hyvin lojaaleja, osaltaan hyvin kapeakatseisia ja kriittisiä. Mitsubishiltä vaadittaisiin Outlander PHEV -mallin menestyksen toistamista, vahvempaa brändiä ja nykyaikaisempia malleja. Euroopan tilanne on automyynnin kannalta erittäin haastava juuri nyt. Englannin Brexit -sekoilu on romahduttanut yhden päämarkkina-alueen myynnin ja Espanjan merkit ovat samansuuntaiset Katalonian aiheuttaman epävakauden suhteen, kun tähän lasketaan vielä muut epävarmuus tekijät niin markkinat ovat hyvin herkässä tilanteessa.

Mitsubishin ohella on kaksi muuta japanilaismerkkiä, joiden tilanne on hyvin heikko. Subaru ja Honda. Molemmilla lähtemisen Euroopasta tekee helpoksi sen, että nykyisin Eurooppa edustaa näille merkeille marginaaliosuutta autojen myynnin suhteen. Molempien merkkien pääalue on USA, jossa molemmat ovat erittäin menestyneitä. Aika näyttää tässäkin tapauksessa kauanko merkit polttavat jenejä ja roikkuvat mukana Euroopan markkinoilla.

4×4 Mercedekset Padasjoella

Veho järjesti Padasjoella Suomen Pelastusalan leiri- ja kurssikeskuksessa Mercedeksen hyötyajoneuvopuolen neliveto -mallien esittelyn.

Meitä tietysti kiinnosti G-Wagen military -malli ja juuri maahan tullut G350d Professional, jonka hintalapussa lukee kevyenä kuorma-autona muutaman euron alle 90.000 euroa. Ellei tuo kuorma-autojen nopeusrajoitin häiritse olisi Professional -malli erittäin sopiva tehtävään kuin tehtävään. Siitä puuttuu viimeisten G-mallien navi yms härpäkkeet ja sisustus se tuo mieleen ne vanhemmat G-wagenit. G350d Professionalissa on kuitenkin kaikki tarpeellinen ajamiseen liittyen ja varsinaisesti se on tehty maastoon. Maavaraa löytyy 24,5cm, jättökulmat ovat suuremmat kuin vakio G:ssä, kahluusyvyys on 600mm, tavaratilan kantavuus hulppeat 592kg, max. sallittu kärrypaino 3.200kg. Niin ja ne lukot, löytyy keskitasauspyörästöstä, taka-akselilta ja etuakselilta.

Positiivinen yllätys oli myös japanilainen Fuso Canter 4×4. Fuso on Aasiassa erittäin arvostettu ja hyvin myyty kuorma-auto merkki. Mitsubishiltä Fuso siirtyi käytännössä kokonaan Mercedeksen omistukseen vuonna 2005. Nelivetoinen Canter lienee yleisin pohja mistä Australiassa ja Aasiassa aletaan tekemään Off Road -matkailuautoa. Syyt selvisivät meillekin helposti. Kytkettävä neliveto, taka-akselin Detroit -tyyppinen automaattilukko, maastovaiheet, akseleiden joustot, pienet jättökulmat, kääntyvyys ja ennen kaikkea ajamisen helppous. Fuso on teknisesti erittän suoraviivainen, jota kovissa olosuhteissa ajava kiittää. Fusolla on myös kestävän maine, josta kertoo 10 vuotta vanhojen Fusojen kovat hinnat. Euroopan kannalta Fuson ikävin piirre on vakiovanne koko, johon ei ole löytynyt ratkaisua. Australiassa on tyrkyllä Fusoon aina 37” rengaskokoon sopivia rengas/vannepaketteja. Samalla taka-akselilta poistuvat paripyörät, mikä aina parantaa maasto-ominaisuuksia.

Viton uudistunut neliveto oli myös positiivinen yllätys. Nimittäin ristiriipunnastakin auto selvitti itsensä ihan pintakaasulla. Talvikeleillä Viton uudstunut neliveto on iso parannus. Saihan Viton kiinni, mutta niinhän saa jokaisen nelivetoisen kunhan tarpeeksi yrittää.

Unimogeista maastoajoon sisältyi U5023 miehistöohjaamolla oleva malli. Sääli vain,että reitit olivat Unimogille liian helppoja. Moggi pitäisi huomattavasti vaikeampaan maastoon. Pienoinen yllätys oli, Veho rupeaa tarjoamaan Unimoggia myös maatiloille traktorin sijaiseksi. Euroopassahan Unimog korvaa monessa asiassa traktorin, mutta Suomessa 80km/h kulkeva traktori on vielä uutta. Mittavaa lisälaite valikoimaa voi käyttää sähköisesti, hydraulisesti taikka mekaanisesti voiman ulosoton kautta. Vaihtoehtoja löytyy… Unimogin hinnan lisäksi, moggi pystyy kilpailemaan huoltokustannuksissa, jotka jäävät huomattavasti alle traktorin normikulujen.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli erityisen antoisa. Mercedes panostaa kovasti nyt hyötyautopuoleen ja sillä on myös paljon kokemusta sieltä.

Väkisin tulee mieleen vaikkei ei saisi, toinen tunnettu 4×4 -merkki eli Land Rover. Jotenkin tuntuu siltä, kun katsoo ja ajaa näitä uusia Land Rovereita. Jokin yhteys on katkennut Solihullissa. Se vanha, hartaudella kerätty tietous. Se on kielletty. Land Roverilla tunnutaan luodun uusi toimistopöydän ääressä tehty valkokaulus 4×4 -visio. Valitettavasti sen mukana Land Rover on kadottamassa koko perimänsä. Mercedeksellä perinteistä pidetään onneksi kiinni. Meillä on edelleenkin G-Wagen, Unimog ja Fuso. Isompi juttu ”Mersun” uusista nelivedoista parempine selostuksineen tulee lehden joulukuun numerossa.