Kirjoittajan arkistot:myllis

Dakar 2023 1. päivä

Posted on by

Dakarin ensimmäinen päivä sujui virolaisilta hyvin. Molemmat parit ajoivat varmasti ja välttäen ongelmia kivikkojaksoilla. Urvo Männämaa/Tomas Lepik löytyvät sijalta 29. ja UTV -luokassa ajavat Toomas Triisa/Mart Meeru ovat sijalla 12.

Bike -luokassa GasGas -tallin tähti ja viime vuoden voittaja Sam Sutherland veti johtopaikalta lipat vain 52:n ajetun kilsan jälkeen. Lopputuloksena oli helikopterilla kuski sairaalaan. Sairaalassa selvisi Sutherlandin päässeen vähällä vain lapaluun murtumalla. Mutta Dakar 2023 on ohi hänen osaltaan. Kärkeen nousi nuori 21-vuotias Mason Klein USA:sta, hän ajaa vasta toista elämänsä Dakar -rallia. Dyyniosuuksilla nuori KTM -kuski kasvatti johtoaan, mutta hävisi puolestaan kivikko-osuuksilla. Maaliin ehti ensimmäisenä GasGasia kuljettanut Australian Daniel Sanders, perässään Monster Energyn Honda Teamin konkarit eli Joan Barreda ja Pablo Quintanilla. Kolmikon hymyt hyytyivät, kun kävi ilmi, että olivat ajaneet siirtymällä tutkaan ylinopeutta. Aikasakot niskaan ja podium -sijoitukset sai samalla unohtaa. Bike -luokan voitto meni Ricky Brabecin ajamana Monster Energyn Honda Teamille, perässään Reb Bullin Factory KTM Teamin Kevin Benavides ja Toby Price. Tuttuja nimiä.

Mönkijä -luokka kärsii osanottajakadosta. Kaikki 18 matkaan lähtenyttä ajavat 2-vetoisten luokassa ja allaan kaikilla on Yamaha Raptor 700. Eli varsinainen Yamaha -merkkiluokka. Yhtään nelivetoista mönkijää ei ole edes ilmoittautunut mukaan vaikka 4×4 -luokan voiton saisi ajamalla maaliin. Kärjessä menee Ranskan Alexandre Giroud eli viime vuoden voittaja.

Viime vuoden hallitsijalta eli Toyotalta odotettiin vahvaa aloitusta, mutta toisin kävi.Tehtaan kaikki kolme tehdaskuskia eli Nasser Al-Ayttiah, Giniel de Villiers ja Henk Lategan kärsivät rengasrikoista, mutta suurimmat virheet tulivat suunnistuksessa. Kärjessä porhalsi ”El Matador” eli Carlos Sainz, joka rengasrikosta huolimatta löi buggylla ajavaa ikinuori Sebastian Loebia 10 sekuntia. Kolmanneksi kiirehti myös kokemusta eli Yazeed Al Rajhi, joka ajaa Toyotan satelliitti teamissä Overdrivessä.

UTV on jaettu kahteen eri pääluokkaan eli Lightweight Prototype UTV ja Modified Production UTV. Dakar on aina ollut Can-Amin oma kilpailu, vaikka kilpailu kiristyy esim. Yamaha tuli täydellä voimalla mukaan ja Polaris ei ole koskaan aikaisemmin satsannut enemmän kuin nyt… silti Can-Am Maverickit keikkuvat kärjessä. Lightweight -luokassa Can-Am rintaman rikkovat vain Guillaume de Mevius Grallyteamin omatekoisella OT3 -UTV:llä ja Ignacio Casale Yamaha YXZ 1000 R Turbo UTV:lla. Modified UTV:ssä Top-10 kärjen miehittävät neljä Can-Am Maverick Teamiä eli Energyland, FN Speed, South Racing ja Red Bull Can-Am Factory Team. 11. sijalta löytyy ensimmäinen ei Can-Am eli Sebastien Loeb Racing-Bardahl Teamin Xavier de Soultrait ajokkinaan Polaris RZR 1000 PRO R. Ja seuraavana tulevatkin Toomas Triisa/Mart Meeru. Heillä on kärkeen matkaa 15min 51 s.

Kuorma-auto luokassa pakotteiden takia jäivät pois Venäjän Kamazit ja Valko-Venäjän MAZit. Luokkaa hallitsee nyt Iveco. Kun kymmenen parhaan joukosta löytyy kahdeksan Ivecoa niin tilanne ei ole kilpailun kannalta kovin jännittävä. Iveco rintaman rikkoivat vain neljänneltä ja seitsemänneltä sijalta löytyvät tsekkikuskit eli Jaroslav Valtr sekä Martin Soltys. Molemmat ajavat Tatralla.

Dakar Classic Cars -luokka eli ennen vuotta 2000 valmistetut näyttää olevan vahvasti Toyota -luokka. 10 parhaan joukosta löytyy Hilux, pari lyhyttä LJ:tä ja eniten HDJ80.. Land Cruiseria. Toyota rintaman rikkovat vain Ranskan Julien Textier Martini Porschellaan ja Chilen Gherardo Clerici Nissan Terranolla.

Ensimmäisen päivän jälkeen erot ovat minimaaliset. Maanantaina siirrytään Punaisenmeren leiristä koilliseen ja AlUlaan. Reitillä on pituutta 590m, joista EK:n osuus on 431km. Reitti nousee ensiksi kivikkoisia polkuja pitkin 1400m korkeuteen, sieltä kurvaillaan alas ja edessä ovat hiekkadyynit.

Sähköllä tunturin huipulle – Munro 4×4

Posted on by

Pelkästään sähköllä toimivia maastureita on alkuhuuman häivyttyä markkinoilta tullut  vain yksi eli General Motorsin Hummer EV. Rivian ja Ford ovat tehneet tosin, ainakin paperilla pystyvät pickup:t.

Briteissä on jo vuodesta 1988 pieni tehdas tehnyt IBEX -maastureita käytännössä käsitöinä. Ibex perustuu monilta osin Classic Defenderin tekniikkaan, mutta kori on uusi ja maasto-ominaisuuksia on parannettu viilaamalla etu- ja takaylitykset minimiin ja kasvattamalla joustovaroja esikuvaansa nähden. Ibexin erikoisuus on aina ollut Foersin Vector -vinssi, joka on sijoitettu auton keskelle. Vinssillä voidaan vetää joko eteen tai taakse ilman ylimääräisiä manööverejä ja vinssin kytkimet ovat kuskin edessä kojelaudassa. Ibexin tikapuurunko on tehty 5mm teräksestä ja teräs on vielä saanut päälle sinkkikerroksen. Akselit, jousitus ja tuenta ovat vakio Classic Defender kamaa. Esikuvansa mukaan ainoastaan keskitasauspyörästön lukitus löytyy vakiona. Akselistolukot voi ruksia lisävarustelistalta. Jakolaatkko on myös peruja Classic Defenderistä. Ibexissä on vakiona Chevyn LS -moottori eli 430hv tuottava V8 ja listalta voi valita myös dieselin laajasta valikoimasta eli tarjolla ovat Land Roverin 200Tdi/300Tdi, BMW:n 3.0 -litrainen rivikuutonen tai viimeisissä Classic Defendereissä olleen Fordin Transit -dieselin.

Munro 4×4 on skotlantilainen startup yritys, jonka sähkökäyttöinen maasturi perustuu pitkälti Ibexiin. Munro Mk_1:ssä on polttomoottori korvattu kahdella sähkömoottorilla, jotka tuottavat yhdessä parhaimmillaan 375hv/700Nm. Listalla on myös 295hv versio. Munrossa on siis molemmilla akseleilla oma sähkömoottorinsa. Akkukennosto on sijoitettu pohjaan ja valittavissa on 61 kWh- tai 82 kWh -kennosto. Yhdellä latauksella ajaa isommalla kennostolla 306km maantiellä tai 16 h maastossa. Lataus tukee 100 kW DC-latausta, joten akun saa täyteen reilussa puolessa tunnissa. Akkukennoston on tuottanut ABB ja koska se on erittäin hyvin suojattu iskuilta ja vedeltä on ABB:n kennoston tyyppinimi ”Harnessflex”. Kiihtyvyys 0-100km/h vie vain 4,9s, mutta huippunopeus on rajoitettu 129 m/h (80 mph). Vetokykyä löytyy 3.500kg edestä ja taakse saa lastata 1000kg painavan eurolavan. Koska tasauspyörästöt puuttuvat niin max. maavara on mukavat 480 mm ja kahluusyvyys on vakiona 800mm. Edessä nousukulma on hulppeat 84° ja takana on jättökulma 51°, aika hyvät vakioksi. Koska auto on luokiteltu EU:n piensarjatuotanto autoihin niin teräspuskurit on sallittu, ABS-jarruja ei ole (kun niitä ei tarvita maastossa), kuskin ratissa ei ole turvatyynyä, ikkunoita veivataan kammella jne…puhumattakaan nykyajan luistonestosta, kaistanvahdeista yms….ohjaamo on hyvin peltinen vähän saman tapaan kuin Series III:n Land Roverissa ja ne vähät kytkimet ovat kaikki tuttuja Land Roverista. Ainoastaan näyttö on nykyajan digitaalinen, tosin ei kovin iso. Näillä eväillä paino jäänyt tasan 2.000kg, mikä sähkökäyttöiseksi on vähän. Ja koska Munro perustuu Ibexiin on korirakenne modulaarinen eli kori vaihtoehtoja löytyy.

Munro 4×4 tuotantotehtaat ovat Glasgowin lähellä ja ensimmäiset tuotantoautot on luvattu ennakkotilaajille vuoden 2023 alkupuoliskolla. Mihinkään isoihin tuotantomäärin ei ole pyrkimys vaan maksimi vauhdissa tuotettaisiin 2.500 Munroa vuodessa. Munron takaa löytyvät omistajien (Russell Peterson ja Ross Anderson) lisäksi Elbow Beach Capital sijoitusyhtiö. Munro 4×4 Mk_1 (5-paikkainen station wagon) maksaa briteissä 50.000 euroa. Toivottavasti se raskain ja kallein vaihe eli tuotantolinjojen sekä vaadittavan logistiikan pystytys onnistuu…niin usein on havaittu kuinka vaikeaa se on, kun lähdetään puhtaalta pöydältä tekemään ensimmäistä mallia tuotantoon vrt. Rivian tai Lucid Air. Munro on muuten skottiperäinen sana ja tarkoittaa Skotlannissa yli 915 m korkeaa tunturia.