Etelä-Afrikan tuliainen eli RG-32M. Näin auton ensimmäistä kertaa livenä. RG:n takaahan löytyy nykyisin brittiläinen sotilaspuolen globaali -konserni eli BAE Systems. Alunperinhän RG:n takana oli eteläafrikkalainen OMC (Olifant Manufacturing Company). Ensimmäiset autot suunniteltiin Angolan sotaan Etelä-Afrikan vielä silloin valkoiselle hallitukselle. Angolan sisällissodassa Etelä-Afrikka tuki UNITA -sissiliikettä. Angolan katkera sisällissota kesti 41 -vuotta, vuonna 1961 alkanut sota päättyi vihdoin vuonna 2002. Angolan sota nosti ulkomaisten yhtiöiden kiinnostuksen OMC:n military-autoihin ja OMC:n osti ensiksi brittiläinen Vickers (1994), Vickersin osti puolestaan englantilainen Alvis (1999) ja Alviksen osti lopulta BAE Systems (2004). Nykyisin yhtiön koko nimi on BAE Systems Land Systems South Africa.

Suomen armeijalla on 74 kpl:tta RG-32M autoa. Autot on hankittu partio/kuljetustehtäviin. Suomen RG-32M voimanlähteenä on Steyerin EUR 3 -normit täyttävä 3,2 -litrainen turbodiesel (135kW/184hv) ), vaihteistona on 5-vaihteinen Allison S 1000 -alennusvaihteistolla, porttaaliakselit ovat Mercedekseltä. Mercedeksen peruja ovat myös 100% -lukot akseleissa. Kierrejouset joka nurkassa, pitkittäiset tukivarret ja panhard tangot. Ohjaus on hydraulisesti tehostettu ja kääntöympyrä on 17 metriä. Auton pohja V:n muotoinen, jotta miinojen paineaalto vaikutus saataisiin leviämään pois auton alta. Pääasiallinen tarkoitus on ollut osaksi korvata Pasit (XA-185) Afganistanin partiotehtävissä. Suomen hankkimien autojen suojaustaso on Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimislaitoksen mukaan katon osalta Stanag 1 ja kyljet tasoa Stanag 2, joka antaa suojan 30 metrin etäisyydeltä ammutun rynnäkkökiväärin panssariluodilta ja 80 metrin etäisyydellä räjähtävältä 155 millimetrin tykistökranaatilta. Auto on myös suojattu alta tienvarsipommien ja miinojen vaikutukselta.

Esillä olleen auton katolla ollut kehälavetti oli vielä australialaista perua (W&E Platin malli RM555), joka sinänsä on Stanag 3 -tason suojauksella. Ne tullaan jatkossa korvaamaan kehittyneemmällä kotimaisella Protolab Oy valmistamalla kehälavetilla. Suomen malleissa kehälavetin voi varustaa joko venäläisellä 7,62 PKM konekiväärillä, itävaltalaisella 40mm kranaattikonekiväärillä tai tulivoimaisella amerikkalaisella 7.62 -kaliiperisella Gatling -tyyppisellä konekiväärillä. Sen tulinopeus on 3000 laukausta minuutissa. Suomen RG-32M mallien omapaino on 7.600kg ja kantavuus 1.900kg. Täydessä varustuksessa voisi veikata pienen dieselin olevan kovilla. Huippunopeutta kuitenkin luvataan 110km/h ja tankillisella (140 litraa) pääsee reilut 1.000km. Maavaraa riittää 43cm, mutta kahluusyvyys ilman snorkkelia on vain 0,7m. Suomen versiot ovat neljälle hengelle. RG-32M kuuluu ns. Light Tactical Armoured Vehicle -luokkaan ja sen pahimmat kilpailijat ovat amerikkalainen Oshkosh L-ATV, Italian Ivecon LATV ja sveitsiläinen Mowag. RG-32M on käytössä myös Ruotsin armeijalla. Yhden auton hintaa on vaikea laskea, se riippuu niin paljon varustuksesta, suojauksista, huoltopaketeista yms… Keskimäärin yhden auton hinta on pyörinyt 1.8milj. – 2.8milj. euron välillä (esim. Sveitsin ja Irlannin ostot).

 

Varsinainen uutuus ja ensimmäistä kertaa näytillä oli eteläkorealaisen Samsungin omistaman Hanwha Techwinin valmistama panssarihaupitsi K9 Thunder (tosin ilman latausasemaa). K9 Thunder oli näyttelyn järeintä kalustoa. K9 Thunder korvaa vanhat K-55 panssarihaupitsit. K9 Thunder painaa juhlavat 47t, viiden hengen miehistön kanssa. Moottorina on MTU MT881 Ka-500 8-sylinterinen 18,2 -litrainen diesel, joka tuottaa tasan 1000hv/2700min. MTU:han on saksalainen raskaiden dieselmoottoreiden valmistaja ja on nykyisin brittiläisen Rolls-Roycen omistuksessa. Vaihteistona on S&T Dynamicsin X1100-5A3. K9 Thunderin erikoisuus on kaasunestejousitus, kyllä samalla periaatteella toimiva kuin mitä löytyy Citroenin tietystä malleista. Tällä on haettu ajo-ominaisuuksia Korea niemimaan välillä röykkyisiin olosuhteisiin. K9 Thunderin kantama on ammustyypistä riippuen 30-56km. Nopeimmillaan K9 Thunder pystyy ampumaan kolme laukausta 15 sekuntiin. Mukana tuleva latausvaunu K-10 kantaa mukanaan 104 ammusta. Ammusten siirto latausvaunusta K9 Thunderiin ja lataus on täysin automatisoitu. K9 Thunder on suunniteltu kestämään 14,5mm panssariammuksen, 152mm sirpalekranaatin tai panssarimiinan. Huippunopeus on 67 km/h ja toimintasäde 480km. Yhden hinta on noin 3,6milj. euroa. Myös Norja on neuvottelemassa korealaisten kanssa K9 Thundereiden hankkimisesta. Suomen armeijalla on käytössä 48 kpl K9 Thunderia.

Hajanaisia huomioita

Ilmavoimat esitteli Hornettien aseistusta eli näytillä oli yksi Sidewinder 9M -ohjus. IR-hakuisen ohjuksen kantama on 18km ja nopeus 2,5Mach. Taistelulataus on noin 3,5kg. Näytillä ei ollut uudempia Hornetteihin hankittuja lämpökameralla varustettuja Sidewinder 9X -ohjuksia. Yhden sidewinderin hinta pyörii siinä 600.000 euron paikkeilla. Hornettien uusin aseistus eli AGM-158 risteilyohjukset myös pidettiin piilossa. Sidewinderin lisäksi esillä oli lähitaisteluun tarkoitettu M61 Vulcan 20mm konetykki. Tykki on aika rankka. Tulinopeus on maksimissaan 6000 laukausta minuutissa. 20mm ammuksen lähtönopeus on 1030 m/s. 

Tosin mukaan mahtuu vain 578 ammusta, joten max. nopeudella ”lipas” on äkkiä tyhjä.

 

Israelista on kotoisin Orbiter 2, miehittämätön lentokone ns. mini-UAV. Orbiter 2 on tarkoitettu tiedusteluun, alueiden valvontaan ja tulenjohto tehtäviin. Pakkaus on erittäin kompakti ja sen hoitamiseen vaaditaan minimissään vain kaksi henkilöä. Lähtöpaikalle UAV:n ja tukiaseman voi kuljettaa vaikka 6×6 -vetoisella mönkijällä tai armeijan 6×6 -vetoisella G-Wagenilla. Laukaisualustankin pituus on vain 2,5 metriä. Orbiter 2 pituus on 1,4m, siipien kärkiväli 3 metriä ja painoa 9,5kg. Suomen mallit on varustettu sekä päivä- ja yökuvauksiin pystyvällä kameralla. Orbiteria kuljettaa yksi sähkömoottori, joka pyörittää perässä oleva kokoon taittuvaa potkuria. Sähkömoottorista johtuen lennokki on erittäin hiljainen. Maksimilentoaika on 3 tuntia ja lentokorkeus yleensä 350-800metriä. Maksimissaan Oribiter 2 päästään yli viiden kilometrin lentokorkeuteen. Toimintaetäisyys on 10-15km tukiasemasta. Maksiminopeus on 130km/h. Laskeutuminen tapahtuu laskuvarjon varassa. Suomen armeija on hankkinut 45 Orbiter 2 -tukikeskusta ja 180 -UAV. Paketin hinnaksi tuli 24 milj. euroa. Seuraava looginen askel on sitten UAV, jossa on mukana aseistus.

Armeijan maastoautoista oli paikalla 6×6 pyöräinen MB:n G-wagen (300 CDI), Land Rover Defender 110 ja mönkijöitä edusti Polariksen Sportsman 800 6×6 -vetoisena. Polarikseen oli soviteltu Stinger -ohjuspaketit matkaan. Paikalla oli myös johtamisajoneuvoina toimivat 4×4 vetoiset MB Sprinterit (516 CDI). MB Sprinterit olivat tekniikaltaan muuten vakioita, mutta jousitusta ja vetoakseleita oli vahvistettu. Johtamisautossa näytti olevan viihtyisät tilat löytyy flat screeniä, ilmastointia, lämmitettävä lattia ja sisäilman suodattimet kaasu/ydinsaastetta vastaan.

Vaikka jalkaväkimiinoista on luovutettu oli miinaosastolla nähtävää kaiken näköisiä lähinnä panssaritorjuntaa tarkoitettuja miinoja eli pohjamiina, panssariherätemiina ja telamiina. Heikommin suojattujen autojen tuhoamiseen esiteltiin kylki- ja viuhkamiinoja. Se toinen puoli eli miinojen raivauskalustoa oli myös jonkin verran esillä.

Olihan paikalla myös Leopardin uusin versio, Crotalea esiteltiin, raskasta raketinheitin kalustoa jne… niin sotilaskodin teltasta sai perinteisen kahvi/munkki annoksen. Ihan antoisa päivä. Tuo RG-32M olisi kyllä kiva koeajaa…