Suzuki Jimnyn neljäs painos esiteltiin lehdistölle viime viikolla kahden auton voimin Vantaanlaaksossa Vanhan Villatehtaan (nykyisin ravintola Kuninkaan Lohet) tiloissa. Suzuki uudisti Jimnyn kokonaisuudessaan jopa runkoa myöten, mutta säilytti pienen maasturinsa perinteet eli pohjana on teräsrunko, jäykät akselit edessä ja takana, kierrejouset edessä ja takana, levyjarrut edessä ja takana rummut sekä perinteinen mekaanisesti kytkettävä alennusvaihteisto. Vaihdelaatikoksi voi valita joko 5-lovisen manuaalin tai 4-lovisen automaatin. Esittelyautoissa oli molemmissa manuaalivaihteisto. Moottori vaihtoehtoja on tasan yksi, 1,5 -litrainen vapari-nelonen. Varustetasoja on myös tasan yksi, mutta värejä on kahdeksaa eri vaihtoehtoa.

Ulkomuodon tarkoituksena on palvella käyttäjää ei tuulitunnelia. Jimnyn ulkomuotoa voisi kuvailla yhdellä sanalla ”magee”, klassikkoainesta. Muutenkin Jimny menee vastavirtaan, sillä auto on tietyissä mitoissa pienempi kuin edeltäjänsä. Nykyisinhän autot paisuvat kuin pullataikina. Jimny on 5 cm lyhyempi kuin edeltäjänsä, akseliväli on pysynyt samana, mutta leveyttä on tullut 4,5 cm lisää (ja se kaikki tarvitaan). Painokin on pysynyt kurissa eli omamassa on 1135kg. Suurin peräkärry paino on 1300 kg. Eli hevostraileri tulee perässä laillisesti. Tehdas on ilmoittanut manuaalivaihteistolle uuden mittaustavan mukaiset lukemat. Yhdistetty kulutus on 7,9 (8,8) l/100km ja CO2 -arvoksi 178 g/km(198 g/km), automaatin arvot ovat suluissa.

Sisätiloiltaan Jimny on kasvanut leveyssuunnassa ja kun penkkien säätövara on riittävä mahtuu kaksi aikuista hyvin kyytiin. Takapenkeille sitten mahtuukin vain japanilaisella mitoituksella. 4 -hengen asennossa tavaratilaan mahtuu lähinnä terveisiä. Takapenkit kaadettuna tilaa sitten onkin ja pohja on tasainen. Etupenkkien selkänojan voi kääntää 90 astetta taakse, jolloin pitemmätkin tavarat mahtuvat kyytiin takapenkit kaadettuna. Mittaristo on saanut nykyaika päivitykset eli TFT -näytön mittaritauluun ja multimedianäytön keskikonsoliin. Varusteita on mm. ilmastointi, sähköllä toimivat etuikkunat, vakionopeudensäädin ja keskuslukitus. Nykyajan turvatoimintoja löytyy myös törmäyksenestoavustin, kaistanvahti, liikennemerkkien tunnistus ja vireystilan valvonta, joka vähän ihmetyttää. Pitää olla todella väsynyt, jos Suzukiin nukahtaa.

Esittelyssä oli mahdollisuus lyhyeen koeajoon, josta pikatuntumat. Ajoasento on hyvä, penkit mukavat (siis edessä) ja ratin päällisestä plussaa. Ohjaustuntuma on hyvä (hydraulinen tehostus) ja tunnetusti Suzuki kääntyy paikallaan. 1,5 -litrainen kone (102hv) on yllättävän vääntävä, jaksoi kuljettaa autoa viitosvaihteella vielä 50 km/h nopeudella. Vaihteensiirto on kevyt ja tarkka. Hidastetöyssyihin kannattaa hiljentää, jousitus on pompottava maantienopeuksilla. Mikään kiihdytysauto Suzuki ei ole, ulkomaisissa lehdissä on mitattu reilun 12 sekunnin aikoja 0-100km/h kokeissa. Huippunopeutta luvataan varmasti riittävät 145km/h, automaatille 5 km/h vähemmän. Kiihdytyksissä, muuten hiljaisen moottorin ääni kuuluu selvästi sisään asti. Mieluiten Suzukilla ajelee rauhallisesti kiihdyttäen. Kaikki nitinät ja kolinat loistivat poissaolollaan, työnlaatu ja mitoitukset olivat kautta linjan viimeisen päälle. Valmistusmaa eli Japani näkyy laadussa. Korista johtuen näkyvyys on erinomainen myös taakse.

Varsinaisesti maastossa ei sinänsä käyty (Kehä III sisäpuolella on aika vähän mahdollisuuksia). Sen verran kuitenkin käytiin, että tuntuma selvisi. Hidasalue on riittävän hidas (hitaampi kuin edeltäjässä), moottori käy kuin sukkasillaan, alakierrosvääntöäkin on ja tarvittaessa vapari ottaa kierroksia. Joustovaroja on jäykistä akseleista johtuen hyvin edessä ja takana (myös sisäänjousto) ja sen kallistuksenvakaajan saa helposti irti parantamaan joustovaroja. Ristiriipunnasta auto selvisi hyvin Suzukin jarruvoiman jaon avulla. Näkyvyys on superluokkaa ja auton mitat voi arvioida sentin tarkkuudella. Vakiorenkailla 195/85R15 maavaraa löytyy 210 mm. Alimpana pohjassa on jakolaatikko. Tehdas tarjoaa lisävarustelistalta etu- ja takaperien suojia, muttei mitään vaihteistolle. Takana jättökulma on hyvä luokkaa eli 49º, edessä muovinen etupuskuri vie jättökulmaa eli vakiona vain 28º. Mahdolliselle etuvinssille paikka on keulalla ahdas. Eniten sijoitusta haittaa ilmastointilaitteen kenno. Ilmanotto moottorille on apukuskin puoleisen etuvalon takana mikä sanelee vakion kahluukykyjä, laturi on oudosti sijoitettu hyvin alas moottoritilassa, mikä ei ole hyvä. Alamäkihidastin on liian vauhdikas meidän olosuhteisiin, mäkilähtö avustin taas toimii hyvin. Eli käytännössä Suzuki vaikuttaa vakiona paljon pätevämmältä kuin edeltäjänsä, suoralamppuinen Jimny. Se menee ihmeväliköistä ketteryytensä, joustojen ja hyvän voimansiirron takia. Toivottavasti lisävarustelistalta voisi jatkossa ruksia myös ihan oikeat maastorenkaat, esittelyauton katuslicksit olivat katuslicksit.

Suzuki on rakenteeltaan oikea maastoauto. Palkkirunko, jäykät akselit, alennusvaihteisto, vastaavia ei ole enää montaa jäljellä… Jeep Wrangler, Toyota LJ -sarja, Uaz Patriot, Uaz Hunter…Sinänsä Suzukin päätös pitää ”jeepin pentu” oikeana maasturina on merkittävä. Päätöksen osumista oikeaan todistaa ennakkomyynti maailmalla, kaikki viedään käsistä. Englannissa, Saksassa, Sveitsissä, Italiassa, Itävallassa, Espanjassa jonotuslistat ovat pitkät. Ja jenkit ovat katkeria, kun Suzukia ei tuoda sinne. Meidän ei tarvitse ihmetellä kovaa ennakkomyyntiä. Eivät kaikki haluaa ajaa nykyajan elektroniikkagadgetillä vaan ihan perinteisellä autolla, jossa on omaa muotoilua ja otetta. Suzukin myynti alkaa Suomessa ensivuoden alussa ja käsivalintaisena hinta on 24.991e ja automaattina 27.991e.