Maailman vaativammaksi eräralliksi luokiteltu Dakar 2017 starttaa 2. tammikuuta Paraguayn Asunciónista noin 9.000 km reitille. Reitti kiertelee Paraguayn, Bolivian kautta Argentiinaan ja voittajia juhlitaan 14. tammikuuta Buenos Airesissa. Dakar 2017 reittiä on sanottu viimevuotista vaativammaksi. Reitti sisältää 4.000 km erikoiskokeita, joista kuudella ek:lla on mittaa 400 km ja yhdellä ek:lla yli 500 km. Lisäksi reitti on kuusi päivää Bolivian ylängöllä yli 3.000 metrin korkeudessa. Suomen toivo on Mikko Hirvonen/Michel Perin. Hirvonen on samalla nostettu Minin tehdasteamin ykköskuskin asemaan. Odotukset emolla eli BMW:llä ovat kovat. Vain voitto kelpaa.

Suuri muutos viimevuotiseen on tapahtunut myös suunnistuksen osalta. Aiemmin käytettiin ns. WPM -systeemiä. Käytännössä navigaattori sai tiedon 800m ennen reittipistettä tiedon navigaattoriin ja samalla nuoliopastuksen reittipisteelle ja sieltä osoituksen seuraavalle pisteelle. Nyt on ensimmäistä kertaa käytössä ns. WPC -systeemi, jossa navigaattori saa tiedon, että olet 300 metrin ympyräkehän sisällä reittipisteestä. Mutta ei mitään nuoliopastusta eikä tarkempaa tietoa reittipisteestä. Ainakin Mikko Hirvosen kartanlukija Michel Perin oli sitä mieltä, että navigaattorin työ kovassa vauhdissa vaikeutuu huomattavasti. Ennen riitti, kun tiesi reittipisteen paikan noin, nyt se on tiedettävä tarkkaan. Viime vuonnakin eräiden kärkiteamien navigaattorit (Sainz ja Loeb) olivat välillä vallan hukassa, saas nähdä kuinka nyt käy. Onneksi Hirvosella on Dakarin yksi parhaimpia ja kokeneimpia navigoijia.

Dakar 2017 ralliin osallistuu 362 kilpailijaa, näistä Bike -luokassa ajaa 168 kpl, ATV:ssä on 39 lähtijää, autoissa 93, UTV:ssä (uusi luokka) 8 kappaletta ja 59 kuorma-autoa. Kansallisuuksia on kaiken kaikkiaan 59 maasta. Suomi on ainoa Pohjoismaa, mutta Virosta on Bike-luokassa kaksi osallistujaa Mart Meeru ja Toomas Triisa. Molemmat ajavat Husqvarna Rally Teamissä. Ajokkeina ovat Husqvarna FR 450 Rallyt.

Dakarista on vuosien saatossa kasvanut autourheilun toiseksi suosituin laji Formula F1 -sarjan jälkeen, jos mitataan näkyvyyttä. Tänä vuonna paikalla on 70 tv-yhtiötä, jotka lähettävät yhteensä 1200 tuntia 190 eri maahan. Paikan päällä on 1.460 toimittajaa tekemässä juttua. Rallin mukana liikkuu yksi kenttäsairaala, joka käsittää 60 lääkäriä/hoitajaa. Lisäksi on mukana 8 helikopteria, joista yksi on ambulanssi helikopteri. Lääkintähenkilökunnalla on lisäksi kymmenen maastoautoa, jotka on muutettu ambulansseiksi. Lisäksi 22.000 santarmia, poliisia, sotilasta on komennettu turvaamaan rallin turvallisuutta ja erilaisiin liikenteenohjaustehtäviin. Pelkästään lähtöseremonioihin odotellaan reilua miljoonaa katsojaa.

Bike -luokka

KTM on ollut Bike -luokan ehdoton hallitsija ja niinpä viime vuoden voittaja Australian Toby Price lähtee numerolla 1. Numerolla 2. lähtee viime vuoden kakkonen eli Slovakian Stefan Svitko, joka ajaa KTM:llä Slonaft Teamissä. Molemmilla on alla samanlaiset KTM 450 Rally Replicat. Kolmantena matkaan starttaa viime vuoden kolmas eli Chilen Pablo Quintanilla Husqvarna FR 450 Rallylla. KTM tehdasteamissä ajavat myös britti Sam Sunderland, Ranskan Michael Metge sekä Itävallan Matthias Walkner. Viime vuonna epäonnistuneella Hondalla on kärkiniminä Espanjan Joan Barreda Bort, Portugalin Paolo Goncalves ja USA:n Baja 500 -voittaja Ricky Brabec. Yamaha paransi viime vuonna menoaan loppua kohti ja niinpä sijat 4. ja 5. menivät Yamahalle. Yamahan tehdasteamissä ajavat viime vuodelta tutut Portugalin Helder Rodrigues, Hollannin Adrien van Beveren sekä Italian Alessandro Botturi. Husqvarnan ja Shercon mahdollisuudet lienevät siinä, miten kärkitallien (KTM, Honda, Yamaha) kärkikuskit pysyvät kisassa mukana. Mielenkiintoinen tuttavuus on ensikertaa mukana oleva kiinalainen talli, joka ajaa tietysti oman maansa Zongshenillä. Itse asiassa tarkkaan ottaen tyyppi on Zongchen ZX450. Kuljettajina ovat Ranskan Thierry Bethys sekä niin ikään ranskalainen Willy Jobard. Muuta kolmea Zongchenia ajavat Taiwanin Jen Richie ja Kiinan Zhao Hongyi ja Zhang Min. Viron Husqvarna -kuskien eli Mart Meerun lähtönumero on 95. ja Tomas Triisan 117. Bike -luokassa on myös kaksi naiskuljettajaa. Espanjan KTM-kuski Laia Sanz, tuskin esittelyä kaipaa. Espanjan Rosa Romero Font ajaa nyt kuudetta Dakaria Himoisa KTM Teamissä. Bike-luokassa 168 lähtijästä on 50 ensikertalaista.

ATV -luokka

Siinä missä KTM on hallinnut Bike -luokkaa on Yamaha vieläkin selvempi hallitsija ATV -luokassa. Mutta yksi tai pitäisikö sanoa kaksi… on poissa. Eli Argentiinalaiset Patronellin veljekset Marcos ja Alejandro. Veljekset ovat moninkertaisia Dakar -voittajia ja viime vuonnakin ajoivat ylivoimaiseen kaksoisvoittoon. Antamissaan lehdistölausunnoissa veljekset eivät pidä nykysuuntauksesta, missä kartanluvulla on entistä vähäisempi merkitys. Erikoiskokeista on tullut nopeuspätkiä varsinkin Bolivian puolella, missä ainoa haaste on ajaminen yli 3000 metrin korkeudessa. Veljeksien mukana Chilen ja Perun osuuksien poistaminen rallin reitistä oli virhe. Mikäli Chile tai Peru palaavat ohjelmistoon on osallistuminen taas harkinnassa, joko ATV:llä tai autolla. Patronellin veljekset ja USA:n Robby Gordon ovat hyviä kavereita, joten autolla osallistuminen ei ole sekään pois suljettu. Kolmas merkittävä poisjääjä on viime vuonna kolmanneksi ajanut Etelä-Afrikan Brian Baragwanath. Hän loukkasi heinäkuussa ajetussa Desert 1000 -rallissa Botsawanassa olkapäänsä sen verran pahoin, että Dakarin reitti olisi vasemmalle kädelle vielä liikaa. Niinpä ATV-luokan palkintosijat menevät varmasti uusiksi.

Yamaha on selvä voittajasuosikki, sillä Yamahalta löytyy kärkeen kova nelikko. Puolan Rafal Sonik, Chilen Ignacio Casale, Venäjän Sergey Karyakin ja Paraguayn Nelson Sanabria. Hondan kuljettajista vain Bolivian Walter Nosiglian, Argentiinan Daniel Domaszewskin ja Santiago Hansenin katsotaan voivan lyödä kiilaa vahvaan Yamaha rintamaan.

ATV -luokan sisällä ajetaan myös 4×4 ATV:n -luokka, johon lähtee kahdeksan kuljettajaa. Kaikilla ovat alla Can-Am Renegadet. ATV -luokassa on 39 lähtijästä kymmenen ensikertalaista.

Autot

Bike -luokan ohella eniten mediaa kiinnostava on autojen -luokka. Onhan siellä kolmen kovan tehdasteamin eli Peugeot, Mini ja Toyota osalta odotettavissa kovaa taistelua kärkipään sijoista. Muille jäänee sijoituksia, jos näistä tehdaskuljettajista joku keskeyttää tai missaa muuten pahasti.

Team Peugeot Total lähtee kokonaan uudella takavetoisella 3008 Dakar autolla. Kuljettajina on kova nelikko eli Stephane Peterhansel (Ranska), Sebastian Loeb (Ranska), Carlos Sainz (Espanja) ja Cyril Despres (Ranska).

Toyota Gazoo Racingilla on myös radikaalisti uudistunut Hilux. Keskimoottorinen ja takavetoinen Hilux on kokonaan uusi konstruktio ja kysymys kuuluu varmasti miten se selviää ensimmäisestä Dakarista. Toyotan tehdastallissa ajavat Qatarin Nasser Al-Ayttiah, Etelä-Afrikan Giniel de Villiers ja Espanjan Nani Roma. Eli kokemusta ja voittoja löytyy Gazoo Racing Teamistä.

Minin tehdastalli X-Raid Rally Team ajattaa kärkikuljettajilla uudistettua Mini Countrymania. Auto on nyt rakennettu John Cooper Works -tehtaalla ja emo BMW:n rahoituksen turvin. Mini on saanut uuden moottorikartan, jolla on pyritty lisätehoihin sekä parantamaan kiihtyvyyttä 140km/h vauhdista ylöspäin. Painopistettä on laskettu alaspäin ja nyt mukaan mahtuu kolme varapyörää. BMW:n tuulitunnelissa on taas hiottu ajettavuutta. Silti Mini on painava verrattuna kilpailijoihin. Minin paino on 1952kg, kun taas Toyota on ilmoittanut uuden Hiluxin painoksi uskomattomat tasan 1300kg. Peugeot ei ole ilmoittanut 3008 DKR mallin painoa. Mini John Cooper Works Rallylla ajavat kärkikuljettajat eli Suomen Mikko Hirvonen, Saudi-Arabian Yazeed Al-Rajhi, Argentiinan Orlando Terranova sekä USA:n Bryce Menzies. Menzies on ensikertalainen Dakarissa, mutta toisella puolen painavat kolme Baja 500 -voittoa, muun muassa.

Renault on nähtävästi ajanut syksyn 2016 aikana kaikessa hiljaisuudessa Renault Sportin vetämän Dakar -projektinsa pienemmälle panostukselle. Vielä syksyllä oli kovat suunnitelmat kuskien suhteen ja Dusterin rakentaminen Dakariin oli siirtynyt Ranskan Renault Sportin alaisuuteen. Nähtävästi F1 vie enemmän voimavaroja kuin laskettiin, sillä Dakar -projekti siirrettiin Renault Sport Argentiinan alaisuuteen. Duster on kuitenkin saanut Nissan Titanista tutun V8 -moottorin, painopistettä on laskettu alaspäin ja takajousituksen geometriaa on muutettu. Renault Sport Argentinan tallissa ajavat argentiinalaiset Emiliano Spatarro ja ensikertalainen Fasundo Andusso.

Kokeneista Dakar -kuskeista ovat poissa mm. USA:n Robby Gordon ja Puolan Adam Malysz. Robby Gordon keskittyy kokonaan USA:n aavikkosarjaan ja luvannut palata vuonna 2018 voittaja-auton ja Patronellien? kanssa. Malyszin poisjääntiin on selkeä syy. Puolalainen pääsponsori ja rallitalli PKN Orlen ei uudistanut Malyszin kuljettajasopimusta nelivuotisen kauden päätteeksi. Mielenkiintoista on myös seurata miten ATV-luokasta siirtynyt Qatarin Mohammed Abu-Issa selviytyy ensimmäisestä Dakarista. Hän ajaa X-Raid Teamissä vanhemmalla Minillä Mini All4 Racingillä. Isojen tallien takana on paljon pienempiä talleja, jotka ajavat osaksi sponsoreidensa ja oman lompakkonsa turvin. Näille kaksi suurinta auton vuokraajaa ovat belgialainen Overdrive -talli ja X-Raid. Overdrive vuokraa Hiluxin edellistä versiota ja X-Raid Mini All4 Racingia. Liettualaiset kuskit Benediktas Vanagas ja Antanas Juknevicius ajavat esim. Overdrive -tallin Hiluxilla. Auto -luokassa on 93 lähtijää, joista 14. on ensikertalaisia.

UTV

UTV eli side-by-side -luokka on ensimmäistä kertaa omana luokkanaan. Aikaisemmin UTV:t ajoivat autojen alaluokassa, nyt on saatu oma. Lähtijöitä on kaiken kaikkiaan vain kahdeksan. Kun luokka on kokonaan uusi on erittäin vaikea sanoa mitään. Mielenkiintoista on, että se kenelle luokka luotiin eli USA:n kuljettajat. He loistavat kokonaan poissaolollaan! Nyt lähtivät painottuvat Etelä-Amerikkaan ja yllättäen Kiinasta on kolme paria. Laitteet jakautuvat aika tasan Polaris RZR:n ja Yamaha YXZ1000R:n välillä. Jostain syystä Dakar ei ole lyönyt vieläkään läpi jenkeissä, ehkäpä se on jenkeille kilpailuna liian pitkä?

Kuorma-autot

Dakarin kuningasluokka on kuorma-autot. Tänä vuonna tullaan näkemään varmasti kova taistelu Dakarin herruudesta Ivecon ja Kamazin välillä. Soppaa vielä hämmentävät MANit, MAZit, Tatrat ja uutena voisi nostaa Scanian.

Ivecon tehtävää helpottaa huomattavasti, että Kamaz on kärsinyt koko vuoden taloudellisia ongelmia ja niin paljon kohuttu Kamaz ”Torpedo”, jonka piti olla Kamazin vastine Iveco Powerstarille on edelleen kesken. Kamazin ongelmia ovat syventäneet uudet sopimuskuviot pääsponsoreiden kanssa. Jatkosopimus pääsponsorin eli valtio-omisteisen VEB-pankin kanssa varmistui vasta sen jälkeen, kun Venäjän ylin johto oli puuttunut asiaan. Silti Dakariin lähtö oli viime hetkeen asti epävarmaa ennen kuin Kamazin ”kotiosavaltion” eli Tatarstanin oma öljy-yhtiö eli Tatneft tuli hätiin. Kamazin suurin ongelma uudessa ”Torpedossa” on moottori tai kuka sen tekisi halvemmalla kuin nyt. Tämän vuoden Kamaz 4326 käyttää Mercedes-Benzin voimanlähteitä, mutta nähtävästi Mercedes-Benz pyytää moottoreistaan aika kovaa hintaa. Kamazin toimitusjohtaja Sergei Kogogin väläytti joulukuussa Venäjän uutistoimisto TASS Sportille antamassa haastattelussa, että Kamaz saattaa jäädä Dakarista vuoden-kahden tauolle. Kilpailutallin Kamaz-Master pyörittäminen vie noin 10 miljoonaa euroa vuodessa nykyisessä laajuudessa. Jostakin on luovuttava. Tuona kahden vuoden tauon aikana olisi tarkoitus kehittää uusi moottori Torpedolle. Kamaz ja Gazprom ovat jo julkisuuteen vuotaneet mahdollisuudesta istuttaa nokalle venäläisvalmisteinen diesel/maakaasu -käyttöinen voimanlähde. On mielenkiintoista seurata miten tilanne kehittyy. Yleensäkin Venäjän koko autoteollisuuden ja myös kuorma-auto teollisuuden suurin ongelma ovat moottorit ja automaattivaihteistot. Automaattivaihteistoja ei yksinkertaisesti osata tehdä ja esimerkiksi Kamazille moottoreita tekevän Yaroslavin moottorit kuuluvat, jollekin muulle vuosisadalle kuin nykyiselle. Samaa ongelma vaivaa UAZia, GAZia..Ladan eli VAZin onni on, että se on vahvasti Renault-Nissanin omistuksessa, joten konsernissa riittää moottoreita ja vaihdelaatikoita vähän joka lähtöön.

Ivecon kärkikuskeina voidaan pitää Iveco Powerstarilla ajavia Hollanin Gerrard De Rooyta ja Argentiinan Frederico Villagraa. Myöskin Iveco Trakkerilla ajava Hollannin Ton van Genugten on ehdolla ihan kolmen parhaan joukkoon. Hollannin Wulfert van Ginkelin toimenkuva on toimia näiden kolmen huoltoautona reitillä. Petronas De Rooy Iveco Teamilla on varsinaisina huoltoautoina kuusi Trakkeria ja yksi nelivetoinen Iveco Daily.

Kamaz lähtee matkaan neljän auton voimin, jota ajavat tutut nimet Mardeev, Nikolaev, Sotnikov ja Shibalov. Kamaz 4326 on tämän vuoden Dakariin varustettu Mercedeksen -moottorilla ja 16 -vaihteisen automaatin on toimittanut ZF. Kamaz 4326 antaa kuitenkin aivan liikaa tasoitusta muille painollaan. Peruskonstruktio on jo yli 10 vuotta vanha.

Tatran tehdasteam asemaa kantava Buggyra Racing ajattaa kahta Tatra Phoenixia. Molempien kuskit ovat erittäin kokeneita eli Ranskan Alex Loprais ja Tsekin Martin Kolomy. Tatran voimansiirtopaketin on valmistanut tsekkiläinen Gyrtech, 12.5 -litraisesta dieselistä otetaan Schwitzerin turbolla ulos 950hv. Samoin 16-vaihteinen automaatti on Gyrtechin modifioima ZF. Phoenix painaa 8.500kg.

Eurol Veka MAN Team ajattaa kahta MAN GS 18.480 4×4 BB kuorma-autoa. Autoja ajavat Hollannin kokeneet kuskit Hans Stacey ja Peter Versluis. MANnit ovat nopeita, se tuli osoitetuksi viime vuonna. Mutta viimeksi tuli liikaa suunnistusmissejä.

Valko-Venäjän MAZ on viime vuosina ollut ihan kärjen tuntumassa. Dakar 2017 ralliin MAZ lähettää kolme kokonaan uudistettua MAZ 5309RR -mallia. MAZin moottori on alunperin peräisin Caterpillarilta, mutta tsekkiläinen Gyrtech on viritellyt siitä 930hv Dakar -version, 16 -lovinen vaihdelaatikko on ZF:n peruja ja akselit toimittaa kotimainen Sisu. Kuskeina ovat kokeneet Siarhei Viazovich, Aleksandr Vasilevski ja kolmatta MAZia ajaa Aliaksei Vishneuski.

Mammoet Riwaldi Motorsport on tullut tunnetuksi Renaultin kuorma-autoista. Vuodelle 2017 päätettiin rakentaa kokonaan uusi nykytyylin mukainen nokkamalli. Lähtökohdaksi valittiin Renaultin military -sarjasta Renault Sherpa, kun Renault myös myy siviilimuunnosta. Mammoeth Renault Sherpasta on saatu hyvin vähän teknistä tietoa, ainoastaan että moottori on Renault-Volvo -akselilta ja vaihdelaatikkona on ZF As-Tronic. Koesarjan auto osallistui Silk Way -ralliin ja siellä sijoitus oli kolmas. Auto oli kyllä nopea (yleensä osuuden nopein, kun kaikki toimi), mutta niin kuin aina uuden auto kanssa säätämistä riitti. Harmin vuoksi, tuo testi-Sherpa paloi poroksi Slovakiassa ja teamillä oli todella kiire saada kaksi Sherpaa valmiiksi Dakariin. Jos Mammoeth Renault kestää, talli voi olla hyvinkin korkealla. Tallin kahta Sherpaa kuskaavat kokeneet kuljettajat eli hollantilaiset Martin van den Brink ja Pascal de Paar.

Hollantilainen Dakarspeed on rakentanut kaksi Scania Torpedoa. Viime vuonna Dakarspeed oli mukana yhdellä Scania Torpedolla testimielessä. Reissu meni yli odotuksien, joten nyt ollaan mukana kahden Scanian voimin. Scanian 13-litraisesta XP1 -moottorista on viritetty kisojen kovimmat tehot 1138hv/4700 kierroksella. Vaihteistona ZF 16 -lovinen automaatti, paraboliset jouset ympäriinsä, kahdet Reigerin iskunvaimentimet per pyörä, Sisun valmistamat akselit ja painoa on kertynyt 9.380kg. Ykköskuskina toimii Hollannin Maurik van den Heuwel ja toista Scaniaa ajaa niinikään Hollannin Victor Versteijnen.

Kuorma-auto luokassa ovat myös edustettuina tehdasteaminä japanilainen Hino, sekä useita pienempiä yksityistalleja, joiden pääasiallisena on merkkeinä ovat Renault, MAN, Ginaf, Liaz, DAF ja Unimog. Kuorma-autoja lähtee matkaan 59 kappaletta eikä mukana ole ensikertalaisia.

Dakar 2017 on pitkä kilpailu. Rallin alku on kokonaan uutta Paraguyan puolella, Boliviassa merkitsee paljon, kuinka paljon konetehosta jää jäljelle korkeassa ilmanalassa ja Argentiinan puolella odottavat ne dyyniosuudet. Uusi suunnistuskäytäntö tuo myös oman lisänsä. Viime vuonna ratkaisut jäivät viime päiviin ja niin varmaan käy tälläkin kertaa. Vaikka kärjessä on tiukkaa ja isoja budjetteja niin pitää silti pitää muistaa, että valtaosalle Dakarin läpiajaminen on se ”must”, se suuri seikkailu, joka on elämääkin suurempi. Onhan kilpailun vanhin osanottaja Japanin Yoshimasa Sugawara jo 77 -vuotias. Hän ajoi ensimmäisen Dakarin vuonna 1983 ja on ollut sen jälkeen uskollisesti, joka vuosi mukana. Ajoluokat ovat vain iän myötä vaihtuneet. Vuonna 1983 hän oli mukana Bike -luokassa ja tänä vuonna kuorma-auto -luokassa Hino 500 -ratissa. Se, jos mikä kertoo omistautumisesta. Dakaria tullaan seuraamaan aktiviisesti näillä sivuilla.

Tämän vuoden Dakar poikkesi monilta osin aikaisemmista. Yksi syy varmasti oli uusi kilpailujohtaja, Dakarin viisinkertainen voittaja Espanjan Marc Coma. Toinen syy oli sääilmiö El Ni͠no, joka aiheutti jo alkuun Chilen puoleisten osuuksien poistamisen kisareitistä. Dakarin ensimmäisen viikon osuudet olivat monelle yllätys. Pätkät olivat monien mielestä lähinnä WRC -tyyppisiä rallijaksoja, joissa mm. navigoinnin tarkkuus jäi vähälle. Puolivälin tauon jälkeen jaksot muuttuivat perinteisiksi Dakar -tyyppisiksi jaksoiksi, joita kaikki yleensä tulevat Dakariin ajamaan.

Tänä vuonna useampi jakso ajettiin korkeassa ilmanalassa eli moottorin toimivuus yli 3000m oli tärkeää, samoin kilpailijoiden sopeutuminen korkeaan ilmanalaan oli tärkeätä. Moni sai päänsärkyä ja pahoinvointia Bolivian ja Argentiinan Andien -jaksoilla. El Ni͠no sääilmiön mukana tuomat myrskyt ja rankkasateet aiheuttivat järjestäjille kokoajan huolia. Useiden jaksojen alkua lykättiin, koska pelastushelikoptereita ei saatu ilmaan. Monet jaksot keskeytettiin, koska rankkasateet olivat tehneet jokien ylityksistä mahdottomia tai sitten vuoristossa vieneet koko tien. Kuuluisa Fiambalan dyynit keskytettiin turvallisuussyistä, sillä yli 45° noussut lämpötila teki varsinkin pyörä- ja atv -luokan ajon vaaralliseksi. Varsinkin Bolivian puolella oli huollon kalustolla vaikeuksia. Kapeat vuoristotiet sai rekkakaravaani nopeasti tukkoon. Sillä saatoi olla myös osa vaikutuksensa organisaation toimintaa, koska samassa hitaasti etenevässä rekkakaravaanissa oli myös organisaation kalustoa ja tarvikkeita. Niinpä Dakar 2016 sai aika ajoin kovaakin kritiikkiä järjestelyistä.

Jokatapauksessa matkaan lähti 152 pyörää, 48 mönkkäriä (joista 14 nelivetoista), 118 autoa (joista 6 side-by-sidejä) ja 58 kuorma-autoa. Rosarioon maaliin saapui 84 pyörää, 23 mönkkäriä (joista 7 nelivetoista), 67 autoa (joista 4 side-by-sideä) ja 44 kuorma-autoa. Tämän vuoden Dakarissa näkyi selvästi, että kuolonuhreja pyritään välttämään kaikin keinoin. Siinä onnistuttiin, ainoa ikävä tapahtuma oli ensimmäisenä päivänä, kun kiinalaisen kuljettajan Mini -karkasi yleisöjoukkoon ja 12 henkeä loukkaantui. Moni kärjessä lähtenyt kuljettaja sanoi, että yleisö oli reitillä paikoin vaarallisen lähellä ja monet hölläsivät suosiolla vauhtia.

Moottoripyörissä jo etukäteen vahva KTM vei kaksoisvoiton. Tosin toiseksi ajoi yksityistallin Stefan Svitko. Svitko oli viime vuonna viides, joten eiköhän mies nähtäne ensivuonna KTM:n tehdastallissa. KTM:n tehdasjoukkue kärsi ennen alkua yhden merkittävän menetyksen, kun Sam Sutherlandin jalka ei kuntoutunut Marokon aavikkokisasta Dakariin. Toby Price oli toista kertaa Dakarissa ajaen kokoajan kärkivauhtia tai ihan kärjen tuntumassa. Price otti ensimmäisen Dakar -voiton Australiaan. Hondan tehdasjoukkueelle Dakar oli pettymys, molemmat kärkikuljettajat Barreda ja Goncalves keskeyttivät konerikkoon. KTM:n satellittiteamillä eli Husqvarnalla oli myös iso joukkue mukana. Lopulta vain Pablo Quintanilla ajoi TOP 10 joukkoon. Pettyneisiin kuuluu myös Yamaha. Pyöräluokka on vieläkin vahvasti KTM:n hallinnassa. Pyörissä kannattaa laittaa kaksi nimeä muistiin Adrien van Beveren on 25-vuotias ajaa vielä Yamahan Junior Teamissä, ensikertalaisena kuudes on erinomainen sijoitus. Toinen on KTM:llä ajanut Antoine Meo, joka ajoi myös etappivoiton. Meo oli myös ensikertaa ja parannettavaa jäi vielä navigoinnin osalta, vauhti kyllä riittää. Merkillä pantavaa oli myöskin naiskuski Laia Sanzin ajo sijalle 15.

Pyörien yhteydessä ajettiin Dakarin perinteinen luokka eli ns. Marathon eli yksinajavat. He huoltavat pyöränsä ja itsensä myös yksin. Siis ns. teräsmies -luokka. Sen voitti tänä vuonna Hollannin Jurgen van der Goorbergh (KTM 450 Rally), hän käytti läpiajamiseen aikaa 56h 52min. Kokonaistuloksissakin mies löytyy sijalta 31. Hän kertoi pahimpien jaksojen olleen Boliviassa korkeassa ilmanalassa ja pahoitteli samaan hengenvetoon, ettei hänen pahin kilpakumppaninsa Ruotsin ”yksinäinen susi” Thomas Berglund ollut tänä vuonna mukana.

Quad -luokka on Yamahan oma -luokka. Ennakkosuosikkien eli Argentiinan Patronellien taival helpottui huomattavasti, kun pahimmat uhkaajat eli Puolan Ralf Sonik ja Chilen Ignacio Casale jäivät matkalle. Kolmanneksi ajaneen Etelä-Afrikan Brian Baragwanathin nimi kannattaa laittaa muistiin samoin Venäjän Sergey Karyakinin nimi. Quad -luokan mielenkiintoisuus kärsii pitkälti Yamahan ylivoimaista. Tänä vuonna matkaan lähteneistä 24 kuskilla oli alla Yamaha ja vain 7 ajoi Hondalla. Kärkymmenikköön selvisi kaksi Honda -kuljettajaa (Nosiglia ja Hansen). Eurooppalaisten kannalta suurin osa kuljettajista on täysin tuntemattomia Etelä-Amerikan suuruuksia. Luokka vaatisi oikeita tehdastukea. Nyt tehtaan tallissa ajoivat vain argentiinalaiset Patronellin veljekset. Hondalla on iso tehdasjoukue Dakarissa Bike -luokassa, ei luulisi siihen parin mönkkärin lisääminen olla kustannuksiltaan enää maata kaatava, kun perusrumba on jo olemassa. Quad -luokassa ajetaan myös nelivetoisilla, jotka ajavat omana luokkanaan. Luokka on muodostunut puhtaaksi merkki ja malli -luokaksi, tällä hetkellä. Merkki on Can-Am ja malli on Renagade 800. Osanottajien määrä tosin kaksinkertaistui viime vuodesta vaikka jotenkin tuntuu siltä, että Can-Am ei halua olla missään tekemisissä Dakarin -kanssa.

Auto -luokassa odoteltiin kiivasta taistelua Peugeotin, Minin ja Toyotan kesken. Peugeotin ja varsinkin Sebastian Loebin ylivoima ensimmäisellä WRC -ralli puoliskolla hämmästytti monia. Muut eivät kertakaikkiaan ehtineet samaan kyytiin. Tilanne tasoittui huomattavasti siirryttäessä perinteisille Dakar -osuuksille, jolloin nelivedosta alkoi olla hyötyä. Samalla Loebin ja kartanlukija Daniel Elenan kokemuksen puute oikeasta aavikkoajosta tuli hyvin selvästi esiin. Silti Peugeotit ottivat yhdeksän etappivoittoa. Edellisestä Peugeot voitosta ehti kulua 25 vuotta, silloin voittoon ajoi Ari Vatanen allaan Peugeot 405. Stephane Peterhansel ajoi 12. Dakar -voittonsa. Mr. Dakarin voitot ovat menneet nyt tasan auto- ja pyöräluokkien kanssa. Mutta niin kuin Minin kärkikuljetaja Al-Ayttiah sanoi, ”Emme (Minit) päässeet oikein koskaan todella haastamaan Peugeotteja, niin paljon nopeampia ne olivat”. Peugeot kärsi, jonkin verran teknisistä ongelmista. Oikeastaan vain yksi Peugeot selvisi ilman teknisiä ongelmia ja se oli tietysti Stephane Peterhanselin Peugeot. Depress kärsi sähkövioista, samoin Loeb (toisella viikolla) ja Sainzilta hajosi vaihdelaatikon ja moottorin välinen sovituslaippa. Peugeot ilmoitti virallisesti Sainzin keskeytyksen syyksi ettei heillä ollut ko. osaa mukana. Uskokoon ken haluaa. Veikkaan, että Sainz päätti heittää pyyhkeen kehään. Ja otti mieluummin historia merkintöihin sanan kesketys, kun sijoituksen 35 tai jotain kolmosella alkavaa. Jokatapauksessa Minit ja Toyotat olivat kestävyydessä edellä.

Toyota Gazoo Racing oli rakentanut Hiluxinsa kokonaan uudelleen ja nokalle oli istuttu tehokkain V8 mitä Toyotan paletista löytyy. Silti varsinkin Bolivian osuuksilla Giniel de Villiers valitteli tehon puutetta. Oliko niin, ettei autoa oltu ehditty testaamaan korkeassa ilmanalassa (yli 4000m) ennen lähtöä? Toyotan kannalta ilhduttavaa oli Leeroy Poulterin ajamisen tason huomattava nousu viime vuodesta. Kolme Toyotaa kympinjoukkoon ja de Villiersin kolmas sija, sitä voi juhlia kaiken jälkeen. Kahta tehdas Toyotaa tuki hyvin Venäjän G-Energy Teamissä ajanut Vladimir Vasiliev, joka oli kahdeksas yhteistuloksissa. Minejä oli kympin joukossa neljä (Al-Ayttiah 2.), Hirvonen (4.), Roma (6.) ja Hunt (10.). Nani Roma teki samantyylisen mokan kuin toissa vuonnakin eli ensimmäisellä kisapätkällä niin paha moka, että sitä oli enää mahdoton ottaa kiinni. Orlando Terranovan ajo oli varmasti pettymys hänelle ja tallille. Mikko Hirvosen ajo ensimmäisellä puoliskolla oli pettymys varsinkin, kun sitä vertasi Sebastian Leobiin. Toisella viikolla oli ratissa aivan uusi Mikko Hirvonen, motivoitunut ja päättäväinen. Ja niinpä tulostakin alkoi syntyä. Mikolle sopivat nuo vanhat Dakar -tyyliset pätkät paljon paremmin. Ensikertalaisista ex-WRC-kuskeista oli Hirvosen suoritus tasapainoisin ja sitä kautta paras. Ja veikkaan, että Hirvoselle löytyi nyt mielenkiintoinen, kokonaan uusi ura WRC:n jälkeen. Suomen kannalta se olisi erinomainen juttu, koska Hirvosen kautta laji saa näkyvyyttä televisiossa ja lehdistössä. Minin päätallissa X-Raid teamissä varmaan pohditaan jo Minin vauhdin parantamista. Rahasta se ei ainakaan ole kiinni, sillä X-Raidillä on hyvin läheiset suhteet emo-BMW:hen. X-Raid tallin omistaja Steve Quandt on nimittäin yksi niitä suurimmista BMW:n osakkeen omistajista.

Tehdastalleista pettynein on varmaan Renault Motorsport. Tavoite päästä kympin joukkoon jäi aika kauaksi ja vielä kun tähtikuskiksi hankittu Ranskan Christian Lavieille oli pettymys. Renaultin toinen kuljettaja Emiliano Spataro oli 18. Saa nähdä viekö F1 Renaultin huomion, Dakaria on yritetty nyt kolme vuoden projektilla ja tavoitteet ovat vielä kaukana. USA:n Robby Gordon jaksaa ajaa vaikka USA:n sarjoissakin riittää kiirettä, nyt valmistautuminen jäi ennätys lyhyeksi. Hän pääsi maalin asti, mutta ei Park Fremeseen asti. Nimittäin ajessaan kohti Park Fermeetä Rosariossa yksi paikallisten auto kolaroi pahasti yhden Robbyn huoltoauton kanssa. Ja Robbyn huoltoauton kuljettaja vietiin sairaalaan. Robby lähti sairaalaan mukaan. Joten hän ei koskaan saapunut ajoissa leimamaan korttiaan Park Fermeeseen. Seurauksena oli hylkäys. Sijoituksen kannalta sillä ei ollut merkitystä, koska hän oli epävirallisesti kokonaissijalla 27, kun viimeinen jakso oli sulkeutunut. Saas nähdä milloin Dakarissa nähdään enemmän USA:n kilpailijoita.

Side-by-sidet ajoivat autojen kanssa alaluokassa. Jos 4×4 -mönkkäreiden luokka on Can-Am vetoinen niin Side-by-Side -luokka on Polaris RZR -vetoinen. Tänä vuonna kuusi Side-by-Side mönkkäriä lähti matkaan ja neljä selvisi maaliin. Jenkeissähän Side-by-Sidet ovat äärettömän suosittuja ja on varmaan ajan kysymys milloin niiden määrä kasvaa myös Dakarin tyyppisissä aavikkoralleissa. Niinkuin 4×4 -puolella se edellyttäisi parempaa tehdaspanostusta. Yamahalla (YXZ) ja Hondalla (Pioneer) olisi todella helppo ottaa side-by-sidet mukaan, koska infrastruktuuri on valmiina.

Kuorma-auto luokassa pitkään jatkunut Kamaz ylivalta päättyi. Se oli ehkä odotettavissa. Kamazin piti lähteä Dakariin kokonaan uudella mallilla, mutta sen testaus jäi kesken ja niin matkaan lähdettiin vanhalla mallilla, johon oli vain vaihdettu uuden sääntöjen mukainen pienempi moottori. Uusi Kamaz on ns. Torpedo -luokkaa eli nokkakeulainen malli. Vastaava löytyvät jo Ivecolta ”Powerstar”, Tatralta ”Phoenix”, Scanialta ”Torpedo T4”. Vanha Kamaz on myös muutaman tonnin ylipainoinen verrattuna kilpailijoihinsa.

Tämän vuoden Dakar oli Ivecon juhlaa. Gerard de Rooy otti voiton, yllättäjä Argentiinan Federico Villagra oli kolmas, Hollannin Ton van Genugten viides ja vielä kympin joukkoon mahtui Espanjan Pep Vila Roca. Parempaa tuskin voisi toivoa. Ivecot pystyivät oikeastaan koko kilpailun ajan hallitsemaan luokkaa. MANeista ja Kamazeista ei ollut tosiasiallista vastusta. Tatra oli varmaan pahiten pettynyt, ykköstähti Martin Kolomyn vaikeuksiin. Samoin pettyneisiin kuuluu MAZ. Viime vuoden innoittamana olivat tavoitteet korkealla, mutta pudotus oli kova. Kolmesta matkaan lähteneestä vain yksi selvisi maaliin Vasileuski löytyy sijalta 27. MAZilla oli harvinaisen paljon teknisiä murheita. Yksityistalleista tyytyväisiä ollaan Mammoet Motorsportissa, kun heidän Renaultinsa oli kuudes de Baarin ajamana. de Baar ajoi myös Renaultin historian ensimmäisen etappivoiton. Myöskin Dakarspeed tallissa ollaan tyytyväisiä, lähtivät lähinnä testamaan vikoja ulos ja tuloksena oli 12. sija uudella Scania Torpedo T4 -autolla. Japanin Teruhito Sugawara toi 500-sarjan Hinonsa hienosti 13. Hinohan kuuluu ns. pikkuluokkaan alle 10 -litran koneineen ja pienempine tehoineen. Top 10 oli tavoiteena, mutta siitä jäätiin vajaa tunti.

Sarjatuotantovalmisteisen luokan voitti Ton van Genugten Iveco Trakkerilla ylivoimaisesti. Itseasiassa ennen lähtöä oli sovittu, että hän toimisi kahden Powerstar Ivecon huolto-ja tukiautona reitillä. Huoltoauto meni tässä tapauksessa muutamalla pätkällä lujempaa kuin huollettavat ollen vielä yleiskilpailun viides. DAFille lohtua tuli marathon -luokan voitto eli yksinajavat ja huoltavat. Belgian Paul Verheyden voitti luokan DAF CF:llä. Yleiskilpailun sija oli 33. ja 74 tuntia kärkeä perässä. Ginafin lähti matkaan kahdella autolla ja ykköskuski Jan Lammersin keskeyttäessä menivät edes jonkinlaiset mahdollisuudet.

Ranskalaisilla on kummallinen keino luoda kilpailuja, jotka ovat suuria ja jotka elävät omaa elämäänsä. Le Mans on Dakariin verrattava. Ja kumpikaan ei kuulu FIA:n alaisuuteen. Oikeastaan Dakarin suurin uhka on El Ni͠no. Sääilmiö vaikeutti jo nyt paljon Dakaria eikä parempaa ole luvassa.

FIA:n Cross-Country -sarja muuten starttaa tänäkin vuonna ihan Suomen rajalla. Nimittäin 19-22.2 ajetaan Baja Russia-Northern Forest ihan rajan vieressä Sortavalan ja Suojärven ympäristössä. Kannattaa mennä katsomaan. Viime vuonnahan Baja Russia päättyi komeaan suomalaisvoittoon.