Renault-FCA fuusioituvat?

Renault Group (Renault, Dacia ja Lada) ja FCA (Jeep, Fiat, Alfa-Romeo, RAM, Chrysler, Dodge, Lancia ja Maserati) ovat todella lähellä fuusiota. Fuusio lähti FCA:n aloitteesta ja perustuu 50:50 omistukseen Renaultin ja FCA:n välillä. FCA:n laskelmien mukaan fuusio tuottaisi vuositasolla 5 miljardin euron säästöt. Se mahdollistaisi Renaultin pääsyn USA:n markkinoille ja FCA:lle kunnon myyntiverkoston Euroopassa ja Venäjällä. Lisäksi Renault on huomattavan paljon pitemmällä sähköautojen kehityksessä kuin FCA. Molemmat merkit ovat tällä hetkellä erittäin voitollisia. Fuusiossa syntyisi maailman kolmanneksi suurin autonvalmistaja, edellä olisivat vain VW Group ja Toyota. Renaultia omistaa 15% myös Ranskan valtio ja niinpä Renaultin hallituksen puheenjohtaja Jean Senard kävi viime perjantaina saamassa luvan jatkaa fuusioneuvotteluja Ranskan valtiovarainministeri Michel Sapinilta. Fuusioyhtiön hallitus olisi 11 jäseninen, joista olisi yksi paikka varattuna Nissanin edustajalle.

Asia sisältää myös ison kysymyksen eli miten Renaultin pitkäaikainen yhteistyökumppani Nissan suhtautuu fuusioon. Renaultin ja Nissanin välithän kylmenivät Carlos Ghosnin pidätyksen jälkeen, monet sanovat että, ajojahdin takana oli Nissanin nykyinen vahva mies Hiroto Saikawa. Nimittäin Ghosnin ja Saikawan suunnitelmat eivät menneet yksiin. Ghosn ajoi tiiviimpää yhteystyötä, kun taas Saikawa ajoi päinvastaista linjaa. Jossain vaiheessa kahden vahvan johtajan yhteentörmäys oli välttämätön. Renault-FCA fuusio olisi kolmannen (tässä tapauksessa Nissanin) korvapuusti. Renault’han omistaa Nissanista 45%, kun taas Nissan omistaa 15% nykyisestä Renault’ista ja fuusion jälkeen sen omistus olisi vain 7,5%.

Toinen ratkaistava kysymys kytkeytyy Fiatin ja Agnelli -suvun 30% omistukseen FCA:ssa. Suvulle riittäisi, jos Gianni Agnelin pojanpoika John Elkan jatkaisi uuden hallituksen johdossa. Agnellien omistus uudesta yhtiöstä puolittuisi, mutta tämä ei liene

Maserati Levante on ainoa merkki, mitä tehdään Mirafiorissa.

pääkysymys, koska osakkeen arvo todennäköisesti nousee samalla aika reilusti. Kipeä paikka ovat Italian tehtaat. Italiassa on FCA:lla viisi tehdasta ja ne kaikki käyvät puoliteholla tai alle. Esimerkiksi Mirafiorin tehtaassa tehdään enää seitsemänä päivänä kuukaudessa töitä. Italian uusi hallitus ja ammattiyhdistysliike haluaisi tietysti säilyttää työpaikat, lisäksi Italian uuden hallituksen sanotaan halajavan samankokoista osuutta kuin mitä Ranskan valtiolla tulisi olemaan fuusioyhtiössä. Vielä jää arvuutteluun varaan mikä tulee olemaan Renault-Nissan allianssin kolmannen osapuolen eli Mitsubishin asema. Omistaahan Nissan 34% Mitsubishista.

Historiasta nousevat vielä varoittavat esimerkit Chryslerin ja Mercedes-Benzin epäonnistuneesta yhteistyöstä ja 1970 -lopulla alkanut Renaultin ja AMC:n yhteistyö, joka sekin päättyi onnettomasti.

Nyt vaikuttaisi ainakin ulkomaan lähteiden perusteella, että fuusiota ajetaan vakavasti. Joten asiasta kuullaan varmaan tällä viikolla lisää.

 

Häviääkö Mitsubishi Euroopan markkinoilta?

Mitsubishi julkaisi viime viikolla ensimmäisen kerran kehityssuunnitelmansa sitten Nissanin otettua määräysvallan Mitsubishi Motorsissa. Nykyisinhän Mitsubishi on osa Nissan-Renault -ryhmää. Uuden suunnitelman nimi on mahtipontisesti ”Drive for Growth”, käytännössä se tarkoittaa 5,3 miljardin dollarin panostuksia uuteen mallistoon ja kuutta uutta mallia. Suunnitelmassa kasvuodotukset laskettiin Aasian, Australian, Kiinan ja USA:n suuntaan. Euroopasta ei puhuttu mitään. Mitsubishi myy tällä hetkellä noin 100.000 autoa vuodessa Euroopassa. Se on noin 10% Mitsubishin kokonaismyynnistä. Automyynnin katteiden kannalta Eurooppa on tunnetusti markkinoiden haastavin alue. 100.000 autoa on hankala määrä, se on kuitenkin sen verran iso, että vetäytyminen kokonaan Eurooppaan markkinoilta ei olisi järkevää, toisaalta määrä on liian pieni, jotta potentiaalia kasvulle olisi ilman merkittäviä investointeja. Toisaalta konsernin muut merkit Nissan ja Renault ovat erittäin vahvoja Euroopassa. Allianssi ajattelun mukaan Mitsubishin päämarkkina alueiksi jäisi Aasia, Kiina ja Australia, missä merkki on vahva. Euroopan osana voi olla saada jotain malleja, jotka on pääasiassa tarkoitettu USA:n markkinoille.

Aika kertoo tulevaisuuden. Mitsubishin kohtalona voi olla hiljaa häipyminen pois Euroopan markkinoilta Daihatsun tyyliin. Eurooppalaiset ostajat ovat hyvin lojaaleja, osaltaan hyvin kapeakatseisia ja kriittisiä. Mitsubishiltä vaadittaisiin Outlander PHEV -mallin menestyksen toistamista, vahvempaa brändiä ja nykyaikaisempia malleja. Euroopan tilanne on automyynnin kannalta erittäin haastava juuri nyt. Englannin Brexit -sekoilu on romahduttanut yhden päämarkkina-alueen myynnin ja Espanjan merkit ovat samansuuntaiset Katalonian aiheuttaman epävakauden suhteen, kun tähän lasketaan vielä muut epävarmuus tekijät niin markkinat ovat hyvin herkässä tilanteessa.

Mitsubishin ohella on kaksi muuta japanilaismerkkiä, joiden tilanne on hyvin heikko. Subaru ja Honda. Molemmilla lähtemisen Euroopasta tekee helpoksi sen, että nykyisin Eurooppa edustaa näille merkeille marginaaliosuutta autojen myynnin suhteen. Molempien merkkien pääalue on USA, jossa molemmat ovat erittäin menestyneitä. Aika näyttää tässäkin tapauksessa kauanko merkit polttavat jenejä ja roikkuvat mukana Euroopan markkinoilla.