Rally Breslau 2024 23-29.6.2024 (Zagan-Drawsko Pomorskie, Poland)

Rally Breslau 2024 on 30-vuotis juhlaralli. Osallistujia on tänä vuonna ennätysmäärä reilut 300 mönkijä, enduropyörää, UTV:tä, autoa ja kuorma-autoa lähtee kisaamaan. Ja suomalaisiakin on mukana kahden autokunnan voimin. Kisojen säännöt (hyvin yksinkertaiset) ja luokat ovat pääosin säilyneet ennallaan. Säännöissä suurin muutos on digitaalisen roadbook -järjestelmän (IRIS) käyttöönotto. Systeemiä kokeiltiin viime vuonna ja todettiin toimivaksi. Nyt se on pakollinen ja järjestäjä toimittaa laitteen, kunhan sille on ohjeiden mukaan tehty asennuspeti.

Luokkia ovat perinteiset eli Discovery, Cross Country ja Extreme. Discovery on ns. turismiluokka, johon saa osallistua mönkijällä, nelivetoisella autolla tai UTV:llä. Cross Country jakaantuu kahteen alaluokkaan Limited ja Open. Cross Country -luokkaan saa osallistua endurolla, mönkijällä, UTV:llä, 4×4 maasturilla tai kuorma-autolla yli ja ali 7,5t. Limited -luokka on näistä se helpompi, tarkoitettu vähemmän rakennelluille ja Open -luokka on sitten puhtaille kisapeleille. Open -luokan reitit ovat muuten samat kuin Extreme -luokassa paitsi Extreme -luokan mutaosuudet kierretään. Eli Cross Country pysyy kovapohjaisella maalla, siksi autoissa ei tarvita esim. vinssiä. Joen (purojen) ylityksiä voi olla, mutta pohja on silloinkin pitävä. Extreme on se ns. kuninkuus -luokka, joka on ollut pitkään virolaisten teamien hallintaa. Extreme -luokka on sallittu vain 4×4 maastureille ja kuorma-autoille. Extreme -luokan reittiä ajaa myös 30 -vuotis juhlaluokka eli Breslau Legends. Breslau Legends on tarkoitettu silloisille kilpa-autoille tietyin poikkeuksin esim. vinssit saa päivittää yms. yms. Järjestäjä kutsuu luokkaa myös Extreme Limited nimellä, joka ehkä kertoo enemmän.

Reitti

Tämän vuoden reitti näyttää ainakin pääidealtaan samalta kuin viime vuonna.

Sunnuntai 23.6 Lähtöpaikalla Zaganissa on ohjelmassa lähtöseremoniat ja Prologue -osuus. Yksi tunti on varattu IRIS -systeemin käyttöopetukseen. Prologuessa määritellään aikojen perusteella varsinainen lähtöjärjestys. ATV ja enduro -luokat starttaavat aina ensiksi reiteille.

Maanantai 24.6 Ohjelmassa on ensimmäinen varsinainen kisapäivä Leg 1. Reitti on Zaganin ympäristössä armeijan alueella ja kovapohjaista nopeaa ajettavaa. Päivän erikoiskokeen pituus on noin 150km plus 20km siirtymiin.

Tiistai 25.6 Ohjelmassa on toinen kisapäivä Leg 2. Reitti on Zaganin ympäristössä armeijan alueella ja kovapohjaista nopeaa ajettavaa. Päivän erikoiskokeen pituus on noin 150km plus 20km siirtymiin. Eli pohjaltaan samanlainen osuus kuin aloituspäivä.

Keskiviikko 26.6 Hannibal -osuus. Päivän aluksi on 135km vaativa reitti, jonka päässä on huoltoalue ja palvelut (esim. polttoaine, ruokailu). Huoltoalueelta lähdetään siirtymään seuraavaan leiriin Drawsko Pomorskien sotilasalueelle. Kisapelit saa joko ajaa tai sitten viedä trailerilla. Traileria suositellaan, koska siirtymän pituus on n. 200km. Illalla on uusi kuljettajien ohjaajakokous ja lähtö 55km pituiselle reitille.

Torstai 27.6 Päiväreitin pituus on 180km ja se on jaettu kolmeen eri jaksoon. Rallin kuvatuin osuus eli yöosuus on vielä edessä. Yöosuudella on mittaa 65km ja se on rallin vaativin jakso.

Perjantai 28.6 180km reitti Drawsko Pomorskien sotilasalueella. Vaativa navigoitava.

Lauantai 29.6 Päätöspäivä. Viimeinen rykäisy on 80km pituinen reitti, jonka jälkeen alkavat päätösjuhlat ja palkintojen jako.

Suomalaisia on kaksi autokuntaa mukana

Suomalaisia autokuntia on mukana kaksi eli Cross Country Limited -luokkaan osallistuvat Harri Keinänen/Sami Penttinen Range Rover Classicilla. Cross Country Open -luokkaan osallistuvat Kari Sihvonen/Tapio Siitonen Bowler Wildcat 500DKR autolla. Harrilla ja Samilla on huollossa Veittirannan Seppo, Kurjen Tero ja Jamie Dowson. Kannattajajoukot Popo ja Samuli tuleva perässä. Kolonna on aika pitkä, sillä Vuosaaresta lähti tiistai iltana Finnlinesilla kaksi Unimogia (toisella oli kilpuri trailerilla kyydissä) sekä Samin jenkki asuntoauto eli Grumman.

Karilla ja Tapsan huolto avuksi tuli PäHäMasta Virtasen Tapsa Katri Tervalan kanssa. Siitosen Tapsallahan on super hieno bussi markiisikatoksineen, nukkumapaikkoineen ja johon kilpuri mahtuu sisään kyytiin. Trailerila tulee sitten huollon Land Rover Defender bussin koukussa kiinni. Vuosaaresta oli lähtö keskiviikon aamuyöstä Eckerö Linella Muugan kautta suoraan Puolaan.

Autoja käytiin kuvaamassa päivää ennen lähtöä

Harrin ja Samin Classic Range oli vielä työn alla. Lähinnä niitä viimeisiä töitä ja brittiauton valmiiksi epäselvän sähköjohdotuksen kanssa riitti töitä. Rangessa on vakio 3.9 -litrainen, jota on piristetty tiukemmalla nokalla ja ilmanotto on nostettu katolle. Moottoritilaan on saatu tilaa, siivoamalla turhia luxus -varusteita, kuten ilmastointi mäkeen ja akku on siirretty takapenkkien paikalle. Lasit on vaihdettu pleksiin tuulilasia lukuun ottamatta, hienosto varusteet eli sähköiset ikkunan nostimet on poistettu, kattoikkuna on muisto vain, sivupeilit ovat kiinteät, koko sisusta penkkeineen on poistettu. Tilalla on FIA määräyksien mukainen turvakehikko ja Sparcon -penkit nelipistevöineen. Takapenkin ja tavaratilan vie vararenkaat, akku coil-overeiden tolpat ja paineilmakompressori. Alla ovat Toyon Open Country MT:t ja varalla on setti BF Goodrichin Mud-Terrain KM3:t. Koko on 285/75-16 eli karvan alle 33″. Reitille kyytiin otetaan kaksi vararengasta. Akselistot ovat vakiot samoin välitykset. Taka-akselilla on ARB:n lukko. Suurin muutos on tehty jousitukseen. Sillä, joka tolpassa on Tuusulassa sijaitsevan alustapajan Rally Systemsin mittatilaustyönä tehty coilover -paketti. Pajaahan vetää rallipiireissä tuttu Mika Lindqvist. Auton rakentelussa on Tero tehnyt mittavan työn ja sponsorina toimii Romu Keinänen Oy.

Se Bowler

Karin ja Tapsan Bowler Wildcat 500DKR on varta vasten rakennettu kilpuri aavikkoralleihin. Bowler Offroad on tehnyt Land-Rover pohjaisia kilpureita Dakariin ja muihin FIA:n aavikkoralleihin jo pitkään ja menestyksellä. Nykyisin yhtiö on suoraan Jaguar/Land Roverin omistuksessa. Jokainen auto rakennetaan mittatilauksena asiakkaan vaatimuksien mukaan. Pohjana on aina putkikehikko, jossa turvakaaren tuoma lisäys on tärkeä osa. Jäykät akselit edessä ja takana. Päälle tulee lasikuitu koppa , jonka keula on Land Rover Defenderistä ja takaosa saa perinteensä Wildcattia edeltäneen Tomcatin muotoilusta.

Karin haave uudesta kilpurista alkoi reilut kaksi vuotta sitten. Silloin tilattiin Bowlerilta pelkkä putkikehikko ja kun työkalut pysyvät käsissä oli tarkoitus tehdä loppu itse. Todellisuus iski vastaan. Kahden vuoden jälkeen oli projekti edistynyt niin pitkälle, että akselit olivat alla, tosin nekään eivät olleet kiinni missään. Aika loppui ja Kari/Tapsa päättivät kääntää katseensa valmiin auton ostamiseen. Bowler Wildcattien hinnat riippuvat paljon auton historiasta, varustetasosta, varaosien määrästä jne. raadon saa 40.000 eurolla, mutta tämän kaltaisen 500 DKR hinnat ovat P.O.A -luokassa. Tapsan ja Karin Bowler Wildcat on ensimmäinen luokassaan Suomessa ja tuskinpa autoja on montakaan Pohjoismaissa. Bowleriin on tehty muutoksia Saksassa Hellgeht pajan toimesta. Kyseessä ei ole mikään nurkkapaja vaan Hellgeht on kuorma-auto puolella samassa asemassa kuin AMG on henkilöautopuolella. Eli Mercedeksen virallinen viritys/rakentelupaja, kun puhutaan Unimogeista, Zetroksista ja uusimpana eEconiceista.

Moottorina on Mercedeksen OM624 eli turboahdettu 3.0 -litrainen V-6 diesel, moottoriin on tehty kevyt viritys eli takapyöriltä mitattuna on paperit 330hv tehoista. Vaihdelaatikkona Sadevin 6-lovinen suorakytkentä laatikko ja perään on liitetty Land Rovereista tuttu LT230 -jakolaatikko.

Jousitus on Hellgethin modifioimaa eli Hellgethin coiloverit (Eibachin jousilla), tukivarret ovat vahvaa tekoa ja samoin kardaanit. Akseleiden ulkokuori on alun perin Land Rover Discovery II:sta, mutta reilusti vahvennettuna. Murrokset ja vetoakselit ovat Ashcroftin HD -kamaa, perät ja LSD -lukot on toimittanut puolestaan Quiaffe. Rengaskoko on 235/85-16. Renkaina on Cooper Discovery STT Pro Armor Tek3, Compomotiven 16″ -kisavanteilla. Sisällä on haettu tarkoituksen mukaisuutta ja sisustus on karu. Vain ne tärkeät asiat on mukana. Polttoainesäiliö on 300 litraa ja mukaan mahtuu kaksi vararengasta. 500DKR:n erikoisuus on keskitunkki eli keskellä oleva putkipanssari tipahtaa takareunastaan alas tueksi ja hydraulinostin nostaa auton keskeltä auton niin, että kaikki neljä pyörää saa tarvittaessa ilmaan. Painoa löytyy muuten kisavarustuksessa karvan yli 1800kg. Autolla on viimeisen kilpailun jälkeen (yhdeksän aavikkorallia) purettu osiin Hellgethillä ja käyty läpi esim. moottori on vaihdettu uuteen jne.. Varaosia tuli kaupassa yksi kontillinen eli kaikki osat on kahdennettuina mukana. Huippunopeutta ei ole ilmoitettu, se on niin paljon kiinni välityksistä, mutta nykyvälityksin auto kulki Egyptin Faaraoiden -rallissa yli 200km/h, mikä riittänee hiekka-aavikolla. Löpöä kuluu 20-25l/100km. Tapsan ja Karin hankkima Bowler Wildcat 500DKR on malli esimerkki kilpurista, joka on rakennettu vain yhtä tarkoitusta varten eli FIA:n Cross Country -sarjaa varten.

Karin ja Tapsan Teamin matkaa ovat sponsoroimassa Sähköurakointi T.Siitonen Oy, Adita Oy, PST Oy, Steelson Oy, AutoRacing, Sähkö-Suorela, Rengas-Soppi Oy Herttoniemi, Pinkopalvelut Oy, BD Concept Oy, TH-Tintti, Polarsafety, Kapu, 4By Services

Suomalaisten lisäksi on osallistujia ruotsista ja yllättävän paljon norjalaisia. Etelämeren takaa eli Virosta on taas osallistujia huomattavasti runsaammin eli

Enduro, Andre Säre, Yamaha Tenere 700, Sarevarin

Enduro, Lauri Junkin, husqvarna FE350, Rally Raid Estonia

UTV, Indrek Reisenbuk/Vaido Kalm, Can-Am Maverick X3, MFO Forestry Machinery

UTV, Igor Zivuv/Giedrius Rajuncis, Can-Am Maverick X3 XRC RR, Ventigor

Extreme Open, Vallo Sassi/Ats Tsupsman, V2 V2, Riisipere ORC

Extreme Open, Rainer Ruutli/Rainer Oja, Omavalmistatud JP5, Seiklejad

Extreme Open, Hardo Mere/Piotr Kujawski, HM7 Proto, HM Racing Team

Extreme Open, Karl-Erik Abram/Martti Puikko, Toyota Land Cruiser, ADK Offroad Team

Truck <=7,5t, Urmas Kaffert/Kaido Kallavus, Omavalmistatud C22, Samru

Suomalaisia Breslaussa on monta vuotta edustanut Dynaset Teamin Reijo Karppinen enduro -luokassa.Yksin. Kokemus molemmilla suomalais autokunnilla on nolla. Varmasti molempien autokuntien kohtalon kysymys on, miten roadbook -luku onnistuu. Onnistunut navigointi on pohja kaikkeen. Suomessahan ei vastaavissa olosuhteissa ei autolla voi harjoitella roadbook -lukemista missään kisassa (autosuunnistus on lähin), mikä tarkoittaa pitkää takamatkaa. Suomi lienee ainoa maa Euroopassa, missä ei ajeta roadbookin mukaan. Vaikka Keinäsen Harri sanoikin sen autoa valmistellessaan, että tarkoitus on ottaa leppoisasti niin se mieli voi muuttua kuin kypärä laitetaan päähän. Karilla ja Tapsalla ei ole muuta tavoitetta, kun luokkavoitto. On rankka tavoite. Autosta se ei ole kiinni.

Virolaisilla on erittäin kova nelikko Extreme -luokassa. Etukäteen voi odottaa kahden suuren eli Hardo Meren ja britti Jim Mardsenin (Gigglepin Racing) kamppailua voitosta, jos tekniikka molemmilla kestää. Jos tekniikka molemmilla kestää ajetaan sekuneista. Riittääkö Hardo Meren repimä etumatka yön mutaspooreissa kahden viimeisen päivän nopeuspätkille, joilla Mardsen on nopeampi.

Ei tarvitse katsoa kristallipalloa, kun voi odottaa mielenkiintoista ja tapahtumarikasta kisaa. 4×4 on paikan päällä Sibo Median toimittaja Hristomir Nikolovin ominaisuudessa, jolta saamme raporttia ja ennen näkymätöntä kuvasatoa. Olen pyytänyt erityisesti seuraamaan suomalaiskaksikkoa. 4×4 facebookin sivuille tulee ilmo, jahka päivän päivitys on valmis.

Joten Thumbs Ups!

Kuvat: 4×4 Maailma, Hristomir Nikolov Sibo Media Ltd

Brittiautopäivät 13.5

Jag-Finn ja Karaasi järjestivät brittiautonäyttelyn Espoon Juvanmalmilla. Viime vuonna päivä pidettiin vain Jag-Finnin toimesta, mutta tänä vuonna mukaan tuli myös vieressä sijaitseva Karaasi. Ja mikäs sen parempaa, kaksin aina kaunihimpi vain miten se sananlasku meni.

Karaasi

Karaasin piha oli täynnä Rovereita, Land Rovereita, Jaguaareja ja Aston Martineita. Näyttelyn ehdottomasti kallein ja tähti oli alkuperäinen Jaguar D-type, puhdas kilpa-auto, jolla voitettiin mm. LeMans vuosina 1955, -56 ja -57. D-typen huippunopeus oli 271km/h. Joka oli käsittämätön nopeus 1950 -luvulla. Alkuperäiset D-Typet ovat keräily harvinaisuuksia ja myynnissäkin niitä on todella harvoin. Alkuperäisen, kunnostetun D-Typen arvo on tähtitieteellinen, jos D-Type tulee huutokauppaan niin hinnat ovat luokkaa 6,0 – 7,6milj. euroa! Kallein lienee Sothebyn huutokaupassa ollut Le Mans 24h voittaja-auto, joka muutti amerikkalaisen keräilijän talliin vaatimattomasti reilulla 20 milj. eurolla.

Karaasi on ollut Suomen ja Balttian Aston Martineiden kotihuolto jo pitkään. Muistan n. 20 vuotta taaksepäin, kun silloiset Aston Martinit huollettiin niin, että heinäkuussa lensi tehtaan huoltoporukka varaosineen ja työkaluineen briteistä Suomeen ja Karaasissa tehtiin Aston Martineiden vuosittainen täyshuolto. Työntekijät oli jaettu selvästi ja tarkkaan kahteen osaan eli vanhempi puoli hoiti vanhemmat mallit ja uusien Astoneiden kimpussa oli sitten tämä nuorempi tietokone sukupolvi. Autojen huolto vei yleensä parin viikon verran ja osia tilattiin tarvittaessa lisää briteistä. Tietokone polvi piti uusia Astoneita niinä oikeina, kun taas vanhemmalle polvelle Lagondat, Bond DB:t ja V8:t olivat niitä oikeita Aston Martineita. Hieno, itsenäinen ja perinteikäs merkki, joka elää taas monien vaikeuksien jälkeen uutta tulemista F1 -menestyksen siivittämänä. Näyttelyn Aston Martin kanta keskittyi uudempiin malleihin, Suomessa on myös vanhemman polven Astoneita.

Paikalla oli myös hienosti entisöity MGB Roadster ja Bond Lotus eli Lotus Esprit (ehkä parhaimpana Turbo -versiona). Lotuksella on nykyisin Suomessakin maahantuoja eli Bassadone (tutummin autoverkkokauppa.com). Espritin ja Jaguar F-Typen vierestä oli paikkansa löytänyt TVR Chimaera. TVR Cars elää taas, ties monenko keikahduksen jälkeen ja onpa Griffithin uusi malli taas työn alla. Se on perinteinen TVR. 5.0-litrainen V8 nokalla, takaveto, 6-lovinen manuaaii ja kahdelle penkit. TVR:kin on joutunut antamaan periksi nykyajalle eli Grifftistä löytyy turvatyyny (vain kuljettajalle), ABS-jarrut ja jopa luistonesto.

Henkilö Rovereita löytyi myös paikalta, jopa useampi 1950-luvun P4:n, joista moni taitaa olla alkuperäinen Suomi-auto. 1950 -luvulla oli länsiautojen osto tiukasti säädeltyä, mutta Helsingin olympiakisojen johdosta säännöstelyä avattiin ja niin P4 Rovereita ja Series I Land Roveria virtasi Suomeen. Rover P4 saavutti pian mainetta hyvän ajettavuuden ja vankan rakenteensa takia. Series I Land Rovereita meni varsikin palolaitoksien käyttöön. Rover tehtaan viimeisin malli eli Rover 75 hallitsi henkilö Rovereiden esillä oloa. Suomessa on kuitenkin P5, P6 ja SD1 -mallejakin. Nyt SD1 mallistoa esitti vain yksi kappale. Samoin turhaan aliarvostettu 200-800 -sarjan Roverit olivat yhden, mutta sitäkin hienomman Rover 827 Coupen varassa.

Land- ja Range Rovereiden valikoima oli runsas. Paikalla oli myös maamme offroad -historiaa. Veljekset Keinästen avo-Range, jolla voitettiin Offroad Cup –sarjanmestaruus 1990 -luvun alussa. Keinästen Range oli silloin aikaansa edellä..takana oli kemppilukko, alla ”törkeän isot” Laplanderit ja edessä silloin tuiki harvinainen ARB:n paineilma -lukko. Keinästen Range vieressä oli puolestaan viimeisen päälle tehty (niin kuin aina) eli Ingmannin Benkun Classic Range Rover, aikakauden kisateippauksessa. Todella pieteetillä rakennettu Range Rover. Ehkä pisimmän näyttelymatkan oli tehnyt Oulusta asti tullut ”Löytis”. Classic Rangen historia on useamminkin tarinan veroinen ja olihan autosta juttua muutamia vuosia takaperin 4×4 Maailmassakin. Löytis on myös osa maamme offroad historiaa, sillä taskussa on Suomen Suunnistuscupin voitto vuodelta 2006. Auto on hienosti käyttöentisöity ja varusteltu mm. Warnin 1990-luvulta peräisin olevalla räikkävinssillä, 24 -uraisin vetoakselein ja Quiafen -lukoilla. Veljekset Keinäset ”osastolta” löytyi myös Land Rover 101 eli Roverin V8:lla varustettu brittiarmeijalle tehty kuljetusajoneuvo, jonka käyttötarkoitus laajeni nopeasti ambulanssi -versioon, tykin vetäjäksi, partioautoksi ja käyttipä RAF sitä myös Rapier -ohjusten lavettina. Armeija alkoi luopumaan autoista 1990 -luvulla ja suurin osa romutettiin. Land Rover 101 Forward Control -kerhon rekisterin mukaan esim. Englannissa on liikenteeseen rekisteröitynä huimat 27 kappaletta! Eli ei tule, joka päivä vastaan.

Range Rovereita oli tapahtumassa erittäin hyvin edustettuna oli uutta ja vanhaa. Paikalta löytyi myös early 1970-luvun kaksiovinen Range Rover, joka oli entisöity viimeistä piirtoa myöten. Alkuaikojen Range Rovereiden hinnat ovat lähteneet rakettimaiseen nousuun, varsinkin 2-ovisuus on se tärkeä pointti. Hinnat nousevat huutokaupoissa helposti yli 80.000 euron. Paikalla oli myös muutamia kattoteltalla varustettuja Discovereita, maailmalla on maastokelpoisten retkeilyautojen kysyntäboomi (varsinkin jenkeissä) ja varmaan niille omat tarvitsijansa löytyvät Suomestakin. Positiivista on, että myös uudempia Discoveryjä on alettu rakentelemaan maastokäyttöön.

Karaasin näyttelyn Jaguar -kannassa huomasi selvästi, että Suomi on E-type maa. E-typeä oli esillä, jokaista mallia useampikin kappale, mutta suosio on selvästi roadster -puolella. Myös maamme XK -kanta on voimistunut ja myös laajalle XJ-sarjalle riittää harrastajia ja uudemmat mallit ovat jokapäiväisessä käytössä. Jaguarin ns. limusiini sarja eli Mark VII- Mark IX -mallisto oli edustettuna vain yhdellä tumman punaisella Mk IX yksilöllä. Vanhemmista Jaguaareista hieman oudoksutti Mark II -sarjan yksilöiden melkein kokonaan puuttuminen. Minne ovat Mark II eli tutummin komisario Morsen autot hävinneet? Niitä on kuitenkin Suomessa ei nyt runsaasti, mutta kuitenkin.

Jag-Finn

Jag-Finnin tiloissa olivat pääosassa tietysti Jaguarit ja niitä oli varsin kattava kattaus, varsinkin E-type ja XK -sarja olivat hyvin edustettuina. Monet viimeisen päälle näyttelykuntoon entisöitynä. Jag-Finnissäkin hämmästytti Mark II -mallien vähäisyys ja Jaguarit painottuivat huomattavasti enemmän nykymalleihin kuin Karaasissa. Uudemmista puhuttaessa siinä missä Karaasissa oli vanhempaa Rolls-Royce ja Bentley -kantaa niin Jag-Finnissa oli esillä uudemman sukupolven Rolls-Roycea ja Bentleytä. Jag-Finnissa oli edustettuna myös Lotus, alkuperäisen Lotus 7 voimin ja eräs legendaarinen brittimerkki eli Morgan. Ainoa yksilö oli nähtävästi saamassa uuden elämän Jag-Finnin pajalla. Muuten Jag-Finnin nykytilat Espoon Juvanmalmilla ovat isot ja nykyaikaiset ja nyt myös parkkitilaa löytyy aitojen sisältä.

Land Rovereitakin oli paikalla muutama, lähinnä uudempaa vuosikertaa ja saman ilmiön Jag-Finnissa huomasi kuin Karaasissakin eli varsinkin Discoveryä varustellaan maastokelpoiseksi retkeilyautoksi. Helpoin tunnusmerkki lienee katolla oleva teltan vaatima boksi ja aurinkokennot katolla.

Kaiken kaikkiaan brittiautopäivä oli menestys. Sää suosi kävijöitä, joita riitti tungokseen asti. Molemmilla oli tarjolla myös purtavaa ja juotavaa pitkän päivän ajaksi, sillä tunteja meni, jos näyttelyn joka sopukan halusi kiertää. Olisi luullut, että näyttelyt olisivat menneet autokannaltaan päällekkäin, mutta mitä vielä. Nyt, ne hienosti tukivat toinen toistaan. Toivottavasti päivästä tulee jatkossa vuosittainen tapahtuma, sillä mikä hienompi tapa olisi juhlistaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kesän ja kesäautoilu -kauden avaamista?